Murreviikko on löytänyt paikkansa ja yleisönsä Kuopion kesässä

Murreviikko on löytänyt paikkansa ja yleisönsä Kuopion kesässä

”Murretta ei pidä vaalia vaan käyttää”

Kun jokin tapahtuma on toistunut kymmenen kertaa, voidaan täydellä syyllä puhua perinteestä. Viime vuosituhannella Kuopion torilla aloitettu murreviikko on vakiintunut omaleimaiseksi osaksi kalakukkokaupungin kesää.

Kun samanaikaisesti Kuopion satamassa haaskan pittoon tarvitaan pullotolokulla kalliita ulkolaisia juomia, torilla kielj laalaa pelekällä muikunpaiston hajulla. Vuan mitäpä näistä makuasioista kiistelemmään, naattikoon itekukkii tyylillään.

Viikon 29.6. – 5.7.08 aikana Kuopion torilavalla kävi esiintyjiä maakunnasta ja ilahduttavasti myös murrerajojen takaa.

Avajaiset ja ansiomerkki

Maantaina 30.6 murreviikon avannut Savon kielen seuran puheenjohtaja professori Osmo Hänninen muistutti murteiden noususta, johon Suomen heimojen liitto on vaikuttanut järjestämillään SM-murremestaruuskilpailuilla. Kuopion murretori on kuitenkin erikoisen ”pyhä paikka”, sillä tähän mennessä kotikentällä voinut esiintyä peräti kolme valtakunnan murremestaria. Hänninen uskoi uusia savolaisia mestareita nousevan tulevinakin vuosina tältä alueelta.

Kuopion kaupunginhallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Marja-Leena Puputti kiitteli tervehdyksessä murreviikon myönteistä imagovaikutusta torille ja koko kaupungille.

– Murteet säilyvät ja voivat parhaiten kun niitä puhutaan. Joskus pitää perustaa joku organisaatio vaalimaan asiaa, mutta itseäni huolestuttaa vaalimisen käsite. Sehän tarkoittaa että jokin asia on häviämässä, pohdiskeli Suomen Kotiseutuliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja Juhani Railo luovuttaessaan Savon kielen seuran sihteerille ja jäsenlehden toimittajalle Marja-Riitta Saastamoiselle Kotiseutuliiton myöntämän harrastusmitalin.

Marja-Riitta Saastamoinen toimitti Aakusti- lehteä kahdeksan vuotta ja toimi samalla seuran sihteerinä viiden vuoden ajan. Varsinkin Aakustin kehittämisessä hänen panoksensa oli korvaamaton. Marja-Riitta on itsekin taitava murteen kirjoittaja ja käyttäjä. Hänen keksimänsä on esimerkiksi Koillis-Savoon tulossa olevien 2009 Kotiseutupäivien tunnus ”Mualimalle ja takas! ”

Äskettäin Keski-Suomeen muuttanut Marja-Riitta Saastamoinen lupasi jatkossakin pitää omaa murrettaan ja taustaansa esillä. – Sanon, että olen kotoisin Siilinjärven Pöljältä Pitkäjärven rannalta, hän vakuutti. Samoilta rannoilta ovat kotoisin savolaismurteen taitajat kirjalijat Kalle Väänänen ja Aaro A. Nuutinen.

Avajaispäivänä kuultiin vielä tuoreen murremestari Kalevi Puronheimon kerrontaa. Sirkka Väätäinen esitti runon savolaisleipomon pettuleivästä. Kuopion pelimannien esiintymistä lavalla johdatteli Seppo Kononen ja avajaispäivänä piällysmiehenä piti järjestystä Asko Ruuskanen.

Tiistaina 1.7 lavalle saapui Anna-Liisa Happonen ja kolme pelimannia Koillis-Savosta: Lauri Happonen, Valtteri Kalinen ja Aulis Kröger ja Juojärvi-valssi oli tietysti ehdoton hitti. Oekee immeinen ja emäntä Anna-Liisa kertoili naisten töistä kuten karjan kutsusta metsälaitumelta. Johan joutuivat lehmät kotiin: kaulassa Juutilan Valimon heleä-ääninen vaskikello ja kutsujalla kädessä napakka lehtivasta ripsumiseen. Harmi, ettei lehmisavua ollut mahdollisuus laittaa nuuhkittavaksi. Vastoilla ja ruisleivällä hurmattiin amerikansuomalaisetkin katsojat, muisteli Anna-Liisa Savon kielen seuran esiintymismatkaa Amerikkaan vuosituhannen alussa.

Kuopiolaisvahvistuksena Pohjois-Savon kotiseutuliiton Vuoden kotiseututeko-tunnustuksella palkittu murremestari Risto Lappalainen antoi oppia modernista kaupunkilinnustosta ja nykyisin Siilinjärvellä asuva Dora Pitkänen viron kielestä.

Murreviikolla pidettiin keskiviikkona välipäivä, miten lie sattunutkin sopivasti. Tuuli ja satoi, ei sentään rakeita kuten mansikkapitäjässä, mutta tokko torilavan katsomoon olisi uskaltautunut yleisöä. Nyt kaikkina viitenä päivänä penkit täyttyivät yleisöstä

Torstaina 3.7 Sisä-Savon ohjelmavuorolla virittäydyttiin kalevalaisiin tunnelmiin, olihan esiintymässä Kalevalan savontaja Matti Lehmonen Rautalammilta. Trubaduuri Matin repertuaari laaja, kitaralla säestettyjen laulelmien sisällöt liikkuvat hauskasta haikeankauniiseen kuten hääonnitteluksi tehty laulu onnesta. Viktor Jetsu paginoi karjalan kielellä ja hänen kanttoritenorillaan kajauttama ”Laps kauniin Karjalan” sai vanhemman ikäluokan kuulijan pyyhkäisemään silmäkulmaansa. Ritva Lehmonen esitti näytteen lounaismurteesta. Päivän piällysnaisena Ritva Kokander veti tottuneen esiintyjän taidolla monipuolisen ohjelmatunnin läpi.

Perjantain 4.7 ohjelma houkutteli odotetusti eniten katsojia, olihan Ylä-Savosta Lapinlahdelta Heinäahon näytelmäpiiriltä luvassa kolmen murremestarin ilotulitusta. Matkaesteen takia saatiin tyytyä kahteen: valtakunnallisen murremestarin Anneli Valta-Lisitsinin ja huhtikuussa debytoineen Savon mestarin Kalevi Puronheimon yhteisesitykseen, mutta riemastuttavaa sanailua topakan vaimon ja hiukan tossun alle olevan miehen veteraanikuntoutukseen varustaminen tarjosi. Esiintyjäparina kuin vakka ja kansi ja lupsaus päälle! Heinäahon näytelmäpiirillä on myös omaperäinen kansanmusiikkiryhmä Mahottomat, jolla on sovituksia vanhoista iskelmistä kuten ”Iisalamen Ievasta”. Heinäahon piirin nuorempaa polvea edustaa kansanpelimanni Petra Annelintytär Lisitsin, joka alkukesästä veti ensimmäisen Ysti-kansanmusiikkifestivaalin Alapitkällä.

Heinäaholaisten maine onkin kiirinyt murrerajojen yli, ryhmä oli lähdössä esiintymään Tornion markkinoille. Liisa Vilmi yleisön joukosta saattelikin heitä sopivasti pohjoisella murrenäytteellä.

Arkki Hyvönen pani murretorin alkuun

Lauantaina 5.7 päätöspäivää isännöi itseoikeutetusti entinen kuopiolainen, nykyinen stadin savolainen Arvo ”Arkki” Hyvönen. Perustellusti häntä voidaan mainita murreviikon isäksi.

Arkki toi mukanaan idean murteita esittelevästä tapahtumasta ”mualiman navalla” Kuopion torilla. Ensimmäiseksi kesäksi 1999 saatiin paikka Siskotytön puoleisesta päädystä ja toisen kesäkuopiolaisen Veikko Oskari Nissisen tarinoitiin koko heinäkuu, hän muistelee. Vuosituhannen vaihteessa päädyttiin heinäkuun ensimmäiseen viikkoon ja ennen pitkää kiivettiin torilavalle kunnollisempiin olosuhteisiin.

Arkki on mainostanut murretapahtumaa Helsingin päässä jakamalla monisteita, yhtenä vuonna Jukolan viestissä 30 000 kappaletta. Urheilumiehenä hän sai kerran houkuteltua haastateltavaksi kuopiolaisen jääkiekkohistorian merkkimiehet Juuso Wahlstenin ja Manu Revon. Viime vuosina Arkki on kokenut läheisimmäksi toimimisen Helsingin slangia vaalivassa perinnekulttuuriseura Stadin Slangi ry:ssä.

Päätöspäiväksi oli yleisölle varattu esiintymisaikaa. ”Pöljän liänin kulttuuriministeri” Marja Linnove kävi kertomassa jääkauden jäljistä Pohjois-Savossa. Heimo Seppänen esitteli salaviisasta keksintöä äänilevyä soittamisesta takaperin. Timo Tissari lausui omia runoja, Tyrväältä kotoisin oleva Juhani Tanski pakinoi lounaismurteella ja Unto Eskelisen nuorempi kaima kävi lavalla kertomassa elämänkokemuksistaan.

Syksyllä myymälänhoitaja kysyi kaupan kesäharjoittelijalta mitä tämä oli oppinut kesän aikana.

– No ainakin, että kilo on yhtä kuin kahdeksansataaviisikymmentä grammaa.

Kuopion torilla kuullaan täyden kilon arvoisia juttuja taas vuoden kuluttua 11. murretorilla 29.6.-4.7.2009.

Tämänvuotinen murretori sai mukavasti huomiota tiedotusvälineissä. Birgitta Pajusilta oli YLE Kuopion päiväkirjavieraana ma-pe aamuisin klo 7.20 kertomassa ohjelmasta. Haastattelut olivat myös kuultavina YLE Kuopion sivuilta. Kuopion kaupungin nettisivuilta löytyi kahtena päivänä tietoa ja kuvia murretapahtumasta, samoin Savon Sanomain nettilehdestä. Savon Sanomissa oli reportaasi avajaispäivästä ja loppuviikolla Anneli Valta-Lisitsinin haastattelu.

Torilla koko viikon päivystäneet Birgitta Pajusilta ja Teuvo Laakkonen saivat vastailla seuran toimintaa ja jäsenyyttä koskeviin kyselyihin. Seurasta kiinnostuneita oli paljon ja uusia jäseniäkin ilmoittautui seuraan varsin mukavasti.

Teksti:Eila Ollikainen

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.