Maitolaiturilta pietään parraat puhheet

Murretorilla taivaslomalaisia ja savolaispoliitikkoja  

Kuopion   murretorin  yllätys oli  esiintymislava. Kulahtanut näkö ja kaiteettomat raput toivat mieleen paremmin maaseudun maitolaiturin kuin kaupungin paraatipaikan esitysareenan. Vakituinen torilava oli  siirretty kaupungin  imagon kannalta painavammaksi   arvioitujen rantabileiden käyttöön  Väinölänniemelle.

Kapealle lavalle sai äänimestari Puustinen kokemuksella  viriteltyä  äänitekniikan, ja pelimannien porukka  laitettiin soittelemaan lavan ulkopuolelta.

Mitäpä tuota murehtimaan, ainahan parraat puhheet  on maitolaiturilla pietty.    Kiusallisin selitettävä taisi olla avaajalla,   Kuopion  kaupungin  hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan puheenjohtaja  Pekka Niirasella. Kaikesta huolimatta hän kehotteli  kansalaisjärjestöjä  aktiivisuuteen,  joten ehkäpä  tulevina  vuosina   puitteetkin ovat paremmat.

Ensimmäiset esiintyjät saapuivat komeasti vossikalla. Kolme kovaa naista   Kuopion kaupungin historiasta,   kirjailija Minna Canth,  kulttuurivaikuttaja Elisabet Stenius-Aarneenkallio   ja  kalakukkomestari Hanna Partanen .  Olivat  saaneet Pyhältä Pietarilta taivaslommoo  tulla katsomaan  miltä Kuopion torilla tätä nykyä näyttää.

Kuopion torin muuttunutta ilmettä ihmettelemässä kirjailija Minna Canth (vasemmalta),  kulttuurivaikuttaja Elisabet Stenius-Aarneenkallio ja kalakukkkomestari Hanna Partanen.  

Ee  tätä uskosi samaksi paikaksi kuin reilut sata vuotta sitten, ies viittäkymmentäkkää,  päiväilivät naiset.   Puu-Kuopio  on pantu nurin ja kivipötteröetä pykätty tilalle. Osa jouti männäkii,  mutta suretti  Kaappakavun ja Puijonkaana  kulumasta hävinny  Saastamoesen kommee liiketalo.

Taivaslomalaiset tulivat ja lähtivät komealla vossikkakyydillä.

Aune Räsänen ja Teuvo Laakkonen nauttivat murretorin tunnelmasta

Toesenlaesta olj  torilla,  kun Hanna nuorra tyttönä  äetin  kanssa soutoo lekutti  Lehtoniemestä kakskorvavasuissa  kalakukkoja ja leipiä  myyntiin.  Toisenlaisia olivat maisemat  myös nykyisessä Saaristokaupungissa.  Hyvät marjamuat on nurittu yheks kivierämuaks eikä aenuttakaa nuottakottoo rannassa.

Kävijät olivat olivat  ylpeitä kehityksestä, jonka heidän aikana kuopiolaiset  naiset panivat alulle:  kielikysymys,  tytöille oikeus opiskeluun,   naisille äänioikeus.

Nyt Kuopiossa on yliopisto  ja  opiskelijoista enemmistö naisia. Mutta Kanttilan on ikävä maamerkki kaupungissa.  Liputuspäivä ja kauppatalon ristiminen kaimaksi ei  riitä huomioksi Minnalle.  Olisiko tuo vaikeampaa kuin aikanaan naisten aloite äänioikeudesta?

Jos kuka niin  Hanna ansaitsi muistomerkin, edes muistolaatan  leipomon seinään kaupungin merkittävimmän elinkeinotoiminnan aloittajalle.  Hanna Partasen kalakukoista kaupunki   parraiten tunnetaan.

Naiskolmikko joutui kuitenkin jättämään aloitteet nykypäivän ihmisten tehtäväksi,   kun tuli kiire joutua  Pietarin valtakuntaan.  Hauskan pikavierailun esittäjät olivat  tekstin kirjoittanut Tuula Ollila,  Auli Poutiainen ja  Raili Pursiainen.

Murremestareista vuosikertoja

Lavalla  kuultiin Savon murremestareiden vuosikertoja,   tuoreimpana tämän vuoden mestari Saara Koskinen Keiteleeltä. Naisen logiikalla hän selvidtti  naisväen harrastaman soppailun periaatetta.

Savon murremestari Saara Koskinen lähtee kilpailemaan Suomen murremestaruudesta ja harjoitteli kertomalla miten nainen saa päivän tärväytymään soppailemalla.

Miehet   ihmettellöö minkä tähe yhen  vuatekappaleen ostaminen ottaa niin  tuhottomasti aekoo.  Käypäsin   suattaa tietysti  sattua  kätteen heti  ensimmäessä liikkeessä,  mutta eihän sitä tiijä ennen kuin on kiertänyt kahtomassa kaekki mahollisuuvet.

Saara Koskinen lähtee  tavoittelemaan valtakunnan murremestaruutta  5.8  Ilmajoelle.   Paco Nucci  kävi  kertomassa  edellisvuoden murremestarin kokemuksista ja  hänellä oli viesti kaikille maahanmuuttajille: Opetelkoo kieltä ja puhukoo!

Savon kielen seuran puheenjohtaja Kononen piti  napolilaissyntyisen miehen valintaa murremestariksi  ylivertaisena  näyttönä savolaisten suvaitsevaisuudesta ja  huumorintajusta: uskaltautuisiko mikään muu heimo  samaan?

Seniorimestari  Irja Turunen uussanoittaa tuttuja  virsiä savon murteen sanoilla.   Niitä on kuultavissa  esimerkiksi  Puijon kirkon  virsi-illassa elokuussa.

Leppävirran  naisten voimakaksikko   Arja Huovinen, 13. valtakunnan kylähullu,  ja  päätoimittaja Eeva-Liisa Pennanen kampanjoivat  maaseudun mahdollisuuksien  ja  Leppävirran kesän puolesta. Valtakunnallisessa  maaseutuparlamentisssa syyskuun alussa valitaan uusi  kylähullu  kantamaan titteliä seuraavat kaksi vuotta. Ruotsista asti tulevat ottamaan mallia..

Ella Maapuro tuli ajoissa varaamaan paikan etupenkistä.

Savolaispoliitikon syvin olemus

Perjantaina puhuttiin politiikkaa,  mutta ei  tällä kertaa  sotesta eikä  maakuntavaaleista, vaan muistellen itsenäisyyden ajan  hyväpuheisia savolaisia  parlamentaarikkoja.

Iisalmen Kirmalta kotoisin ollut Heikki Kääriäinen, sosialidemokraatti,  oli kansanedustajana kolmeen otteeseen, yhteensä 31 vuotta.   Eduskuntatyöhön  lähdettiin silloin koko  istuntokauden ajaksi ja jo junamatkalle  pääkaupunkiin piti varustautua omin eväin.

Heikki  Kääriäinen nousi junaan Iisalmen asemalta ja  rupesi Nerkoon paikkeilla   syömään eväitään.   Vaunuosastossa istuva  hieno rouva nyrpisteli nenäänsä eikä malttanut olla sanomatta:  Tiedättekö, että tämä on ensimmäisen luokan vaunu.  Menkää  tuonne kolmanteen luokkaan syömään eväitänne.

Syöntiä keskeyttämättä  Kääriäinen vastasi  rouvalle:  Ehkä minä  kakkosluokkaan kuulun, mutta evväät  on  ensluokkaset.

Nykyinen keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen, kirmalainen ja  sukulainen,  tiesi Heikki Kääriäisen olleen  kotipuolessa erittäin arvostettu kansanomaisuutensa ja   työnsä vuoksi.

Heikissä näkyivät savolaispoliitikon parhaat  puolet,  yhteistyön  ja sovittelun halun. Politiikassa ei kukaan  yksin pärjää.  Savolainen koettaa aina luovia niin,  ettei  päätöksenteossa hävinneelle  jää  lyödyksi tullun tunne,  vaan että  hänkin on päässyt sanomaan sanansa ratkaisuun.

Jyriseviä  sanan- ja kynänkäyttelijoitä, vasemmistolaisia aatteen miehiä  savolaisista löytyy  kuten   Suomen Sosialistisen työväenpuolueen perustajiin kuulunut  Hugo Manninen Varkaudesta.   Hänen kirjoittamiaan tekstejä,  nykykielellä kolumneja  Savon Työmiehestä  luki Kari Turunen,  asunaan ajan vaatimusten mukainen tumma puku,  kulkuneuvo  polkupyörä, jonka  tangossa nahkasalkku.

Politiikkapuheiden välissä kuultiin  Nilsiän pussihousukerhon  ja kuplettimestari  Uapelin musiikillisia  muotokuvia   savolaisesta miehestä.  Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen esitteli kronikassa nykyisen hallituksen miehiä  ja heidän kykyjään.   Esitys oli kuulemma  pääministerinkin hyväksymä.

Kekkosen kalapuutari  ja muita suakkunoita

Anneli Lujasen ja Pirjo Strandenin vetämän päätöspäivän  eväinä  oli karjalankielisiä  suakkunoita, runoloita, pajatusta,  jumppaa ja Teuvo Leskisen haitarinsoittoa.

Hannu   Turusen ja Kauko Salosen  suakkunassa  kerrottiin miten  presidentti  Kekkonen joutui pohjoisen kalareissulla lapsen syntymän todistajaksi.  Vauva punnittiin Kekkosen kalapuntarilla ja syntymätodistukseen kirjattiin mitat: pituus 49 cm, paino 12,5 kg.

Annikki Heiskanen lausui arkkipiispa Leon ja enonsa Vilho Kuuselan runoja.  Välillä kuulosteltiin Kalle Väänäsen savolaista värssyilyä  Heimo Seppäsen esittämänä.

Vireyttäkin viriteltiin. Juontajat luettelivat viikonpäivien nimiä  ja yleisö perässä:   enzmäene argi, toine argi, kolmas päivy, neljäs päivy, piädetsy, suovattu da pyhä päivy.   Kirsti Jonnisen laatima jumppa  hauskutti liikkumaan.

Virallisen ohjelman päätyttyä juontajilta tultiin tiedustelemaan karjalankielistä  lausetta  polttariohjelmaksi.   Minä rakastan sinua kääntyi karjalaksi   Minä ylen äijy suvaxitzen sinua, sinä olet minun armas kuldane lindune.

Voisiko  kauniimmin enää  murreviikkoa lopettaa.

Teksti:  Eila Ollikainen ja Anneli Lujanen

Kuvat: Eila Ollikainen