Aihearkisto: Yleinen

Keijo Karhusesta Savon vuoden 2018 murremestari

Naisen nauru väärällä hetkellä on koitunut monen miehen turmioksi, mutta Keijo Karhusen kohdalla tuo nauru osui onneksi kohdalleen. Naisten kauneudenhoitoon tarvittavan valokynän hankinnasta kertovalla jutullaan kuopiolainen ex-poliisi tarinoi itsensä Savon vuoden 2018 murremestariksi Kuopiossa lauantaina maaliskuun 17. päivänä.

Kisapaikalle Kuopion kaupunginkirjastoon saapunut naisyleisö nauroi silmät vesissä Karhusen monivaiheiselle ostosmatkalle, jossa valokynän hakijalla itselläänkään saati kisan miespuolisilla seuraajilla ei ollut etukäteen tietoa, mikä naisväen kaipaama valokynä on ja mihin sitä käytetään.

Karhunen oli jo poliisitoimessaan tunnettu hyvästä supliikistaan samaan tapaan kuin hänen poliisi-isänsäkin. Uusi mestari on sukuselvä savolainen sillä lisäyksellä, että äiti on viipurilaisia. Vuodesta 2017 lähtien Karhunen on ollut mukana Savon kielen seuran hallituksessa. Hän on harrastanut aktiivisesti kirjoittamista ja sopivasti ennen murremestaruutta hän sai valmiiksi ensimmäisen runokokoelmansa Aurinko sammui ihoni alle.

Vuoden 2018 murremestaruuskisaan osallistui seitsemän henkeä, neljä miestä ja kolme naista. Kilpailussa tehtiin iloista historiaa, kun mukaan oli saatu ensimmäistä kertaa savvoo huastava nuori. Vasta 10-vuotias Alma Nucci oli samalla myös ensimmäinen toisen polven edustaja kilpailussa, sillä hänen ”napolinsavolainen” isänsä oli mukana kaksi vuotta sitten ja myös voitti kisan.

Alma Nucci kertoi runomuodossa savolaisesta ja kuopiolaisesta elämänmenosta ja sai raadilta kunniamaininnan reippaasta esityksestään. Muutoin kilpailussa nimetään vain voittaja eikä panna muita esityksiä sen kummemmin paremmuusjärjestykseen. Miksi panisikaan, kun esitykset ovat yleensä hyviä. Savon Sanomat kokosi esityksistä kuvakoosteen, joka on nähtävissä lehden verkkosivuilla.

Keijo Karhusen ja Alma Nuccin lisäksi murrenäytteitään olivat antamassa iisalmelaiset Elina Siirola ja Teemu Oinonen, lapinlahtelainen Jouko Hiltunen ja kuopiolaiset Veikko Itkonen ja Maija Heikkinen.

Tuomaristona olivat Savon kielen seurasta Tuula Ollila ja Auli Poutiainen sekä kolmantena vuoden 2017 murremestari Saara Koskinen. Savon kielen seuran vuosikokouksessa annettiin Seppo Konoselle valtakirja jatkaa seuran puheenjohtajana, ja myös seuran hallitus säilyi pääosin ennallaan.

Rieska-Kallen runosuoni sykki myös Karjalalle

Jos Siilinjärven Pöljältä lähteneeltä Kalle Väänäseltä on riittänyt savolaisille ”sanarrieskoo” jo vuosikymmeniksi hänen kuolemansa jälkeenkin, niin yhtä lailla tämän Rieska-Kalleksi sanotun sanantaitajan sydän sykki lämpimästi myös Karjalalle ja etenkin sen pääkaupungille Viipurille. Miksei olisi sykkinyt, kun juuri Viipuri oli hänen kotikaupunkinsa heti kolmivuotiaasta lähtien.

Sykähdyttävä näyttö Kallen karjalaisuudesta saatiin sotavuosina, kun suomalaiset olivat jatkosodan alussa saaneet takaisin Karjalan kannaksen. Tällöin pääsi myös Kalle taas kesämökilleen vetämään salkoo karjalaisten punamustan viirin, vaikka keltamustaakin olisi toki ollut tarjolla. Riemun tunnoissaan hän riimitteli sotavuosien suosikki-iskelmän Eldankajärven jään sävelmään Viipurilaisen evakon ilolaulun.

Karjalalle Kalle pysyi uskollisena myös sen jälkeen, Viipurissa alkanut luonnontieteitten opetus jatkui nyt Lappeenrannassa.

Kalle Väänäsen syntymästä on kulunut nyt maalaiskuussa 130 vuotta, ja Pöljän kyläyhdistyksen ja Savon kielen seuran mielestä on syytä muistaa savolaisen murrerunon mestaria ja savolaisen heimohengen luojaa hänen kotikylällään.

Monipuolisessa ja värikkäässä Pöljän pojassa riittää muistelemista tilaisuudessa, joka alkaa Pöljän talolla perjantaina 23.3. klo 18.

Illan ”avaintodistajana” on professori Ossi Lindqvist, jolle Kalle tuli hyvinkin tutuksi kouluvuosina Lappeenrannan lyseossa. Runollista savolaista sannarrieskoo taritsevat Esko Mykkänen, Aira Roivainen, Kati Ruuskanen ja Heikki Suhonen. Tämän päivän savolaista suunmakkeeta tuo mukanaan tuore murremestari Keijo Karhunen.

Ja kun Kallesta puhutaan, ei voi unohtaa myöskään hänen laulujaan. Niitä esittää nilsiäläinen Kyösti Hartikainen yhtyeen säestyksellä. Savon kielen seuran puheenjohtaja Seppo Kononen juontaa tilaisuuden.

Pöljän talolle kootaan myös näyttely Väänäsen kymmenistä teoksista, ja kyläyhdistys huolehtii kahvituksesta.

 

Ukko-Brofeldtin hengessä

Iisalmen vanhan maaseurakunnan kirkko, Kustaa Aadolfin kirkko, oli itseoikeutettu paikka sille savolaiselle iltakirkolle, jossa Herran sanaa julistettiin selevällä savolla sunnuntaina syyskuun 10. päivänä.

Näin siksi, että jykevän ristikirkon saarnastuolista ja alttarilta ovat paimentaneet laumaansa verevästä savolaisesta puheenparrestaan tutut kirkkoherrat Theodor Ukko-Brofeldtin hengessä ”Ukko” Brofeldt vuosisata sitten ja Heikki Riihijärvi meidän aikanamme. Kirkon kupeella lepää haudoissaan joukko savolaisen kirjallisuuden suuria Ukko-Brofeldtin Jussi-pojasta pappilan renkiin KauppisHeikkiin, Aarno Kellbergiin ja Eino Säisään. Ennen iltakirkkoa Savon kielen seura kävi jättämässä kukkatervehdyksen näille kaikille.

Ilta oli vuoden 2017 kesälle ja syksylle tyypillisesti sateinen. Se ei estänyt kuitenkaan ihmisiä tulemasta kirkkoon, suntio Matti Leppänen laski heitä olleen mukana kaikkiaan 230.

Iisalmen seurakunnan pastori Riitta Auvinen ja Nilsiän rovasti Raili Pursiainen huolehtivat kirkonmenojen valmisteluista ja myös toteuttivat ne: Auvinen liturgina alttarilta, Pursiainen saarnastuolissa. Molemmat tiedettiin jo etukäteen hersyviksi savon puhujiksi. Savoksi käännetyn päivän evankeliumitekstin luki Savon kielen seuran varapuheenjohtaja Tuula Ollila.

Virret korvattiin Anna-Maria Kaskisen vanhoihin suomalaisiin kansanlauluihin laatimilla hengellisillä lauluilla ja urut yläsavolaisella pelimanniorkesterilla, jota johti vieremäläissyntyinen, nyttemmin kuopiolaistunut kansanmuusikko Anna Janka-Murros. Monille oli yllätys, miten vienosti saha soi viulujen ja mandoliinien joukossa. Kirkkokahvit tarjosivat kakun kera yläsavolaiset martat, jotka olivat ottaneet samaisen sunnuntain kirkkopyhäkseen.

Savon kielen seurassa tämänkaltaisesta  savolaisesta messusta on puhuttu pitkään ja nyt se lopulta toteutui. Vaikea sanoa, tuliko meistä parempia ihmisiä, mutta ainakin olo oli hyvä kirkossa istuessa. Ehkäpä tästä tulee perinne, niin toivon ja uskonkin.

Seppo Kononen