Historiaa

Sisäpiiritietoa

Savon kielen seuran alkutaival entisen sihteerin ja rahastonhoitajan näkemänä ja kokemana

Perustaminen

Savon kielen tutkimuksen seuran perustava kokous pidettiin professori Osmo Hännisen aloitteesta 24.5.1982 Kuopion korkeakoulun Snellmaniassa.   Seuraa perustamassa oli 65 henkilöä.  Kokouksessa valittiin seuralle 13 jäsenen väliaikainen johtokunta: opettaja Unto Eskelinen Kuopiosta, rehtori Osmo Hänninen Kuopiosta, maisteri Liisa Karttunen Kuopiosta, kirjailija Aarno Kellberg Iisalmesta, maakuntaneuvos Olli Kervinen Mikkelistä, opettaja Lauri Koponen Kuopiosta, agronomi Marja Linnove Siilinjärveltä, lääninkouluneuvos Olli Murtorinne Kuopiosta, opettaja Yrjö A. Pitkänen Kuopiosta, emäntä Bertta Räsänen Kuopiosta, kansakouluntarkastaja Vilho Siikanen Pieksämäeltä, toimittaja Aimo Siltari Kuopiosta ja pankinjohtaja Kari Wuorisalo Kuopiosta.  Tästä joukosta vajaa puolet on vielä Savon kielen seuran toiminnassa aktiivisesti mukana.

Väliaikaisen johtokunnan itsestään selväksi puheenjohtajaksi valittiin puuhan alkuunpanija ja kokouksen koollekutsuja professori Osmo Hänninen, siinä tehtävässä hän on sitten ollut myös varsinaisen Savon kielen seuran hallituksessa, siis yhtäjaksoisesti nyt 20 vuotta. Hännise yhistykseksi on tätä seuraa joskus kuultu mainittavan eikä ehkä suotta.

Väliaikaiselle johtokunnalle kokous antoi pohdittavaksi, olisiko perustettu seura pelkästään tutkimukseen paneutuva vai kielen ystävien ja kielen nautiskelijoiden yleisseura.  Tämä lienee vaikuttanut siihen, että sääntöjä valmistettaessa seuran nimestä jätettiin pois tutkimuksen-sana. Keskusteltiin jonkin verran myös siitä, pitäisikö kielen-sanan paikalle panna reilusti murteen. Katsottiin kuitenkin, että savon kieli on ihan käypäinen yläkäsite kaikille lukuisille savolaismurteille.  Näin päädyttiin murinoitta puheenjohtajan kannalle.  Myöhemmin jotkut kielentutkijat, esimerkiksi professori Alpo Räisänen, hiukan kummasteli nimenvalintaa, mutta mitään suurta keskustelua nimiasiasta ei syntynyt.  Perustavassa kokouksessa oli seuran nimeksi ehdotettu myös Kalle Väänänen -seuraa, mutta tätä ehdotusta ei otettu vakavasti harkittavaksi.

Perustavan kokouksen jälkeen Iisalmen Sanomien pakinoitsija Ilmari luonnehti kokouksen merkitystä seuraavasti: “- – Kohtuullisen pituisen suunsoiton jälkeen Savon Kielen Tutkimuksen Seura perustettiin aivan yksimielisesti.  Teko oli toiseksi tärkein sitten Kuopion korkeakoulun perustamisen. – – Homma rupes nyt roilottamaan.”  Roilottamista on nyt sitten jatkunut kaksikymmentä vuotta.

Säännöt ja sääntöjen tulkinta

Savon kielen seuran säännöt hyväksyttiin toisessa yleiskokouksessa 25.9.1982 Kuopiossa.  Ilmoitus yhdistysrekisteriin jätettiin 26.10.1982, ja oikeusministeriö hyväksyi seuran merkittäväksi yhdistysrekisteriin 23.5.1984.

Yhdistyksissä säännöt tahtovat vaivalloisen pohtimisen, muokkaamisen ja lopulta hyväksynnän jälkeisen puhtaaksi kirjoittamisen jälkeen unohtua arkistomappiin. Samalla usein jäseniltä hämärtyy seuran tarkoitus.  Ei liene pahitteeksi toistaa tässä, mitä Savon kielen seuran sääntöjen 3. pykälässä mainitaan seuran tarkoituksesta ja toiminnan laadusta. Seuran tarkoituksena on: 1. savon kielen ja savolaismurteiden tutkiminen ja hoitaminen; 2. savolaisen puhekielen ja kirjoitetun kielen säilyttäminen ja kehittäminen; 3. kirjailijoiden sanataiteen tutkiminen ja hyödyntäminen sekä  4. savolaisen ilmaisun kaikinpuolinen tukeminen.  Tarkoituksensa toteuttamiseksi seura voi harjoittaa, virittää ja tukea keräys-, tutkimus- ja julkaisutoimintaa. Toimintansa tukemiseksi seura on oikeutettu vastaanottamaan testamentteja ja lahjoituksia sekä perustamaan määrätarkoituksia varten rahastoja.

Sääntöjen mukaan Savon kielen seuran tulisi siis toimia savolaisen kielen (murteen) ja ilmaisun saralla. Seuran toimintakertomuksia lukeva ei voi välttyä vaikutelmalta, että sääntöjen 3. pykälää on tulkittu monesti sangen avarasti.  Mikä tahansa kulttuuripuuha on toteuttanut tarkoituksen. Savolaisena voi tietysti toisaalta todeta, että haetanneeko tuo mittää. Vaan oliko sitten tarkoituksenmukaista määrittää seuran tarkoitus niin tarkasti? Toiminta kulttuurin parissa ja sen edistäminen Savossa olisi ollut kyllin laaja tarkoitukseksi, joka olisi pyhittänyt kaikki toimet.

Savon kielen, savolaismurteiden ja sanataiteen tutkimista ei Savon kielen seura itse ole harrastanut, joitakin aloitteita on kyllä tehty. Tämäntapaista tutkimusta ovat tehneet yksittäiset tutkijat, joista jotkut ovat liittyneet Savon kielen seuraan.

Hyvä yritys savolaismurteiden tutkimisen edistämiseksi tapahtui vuosikokouksessa Kuopiossa 26.3.1991, silloin näet perustettiin Savolaismurteiden tutkimusrahasto. Ajatus rahaston perustamiseksi taisi olla lähtöisin professori Terho Itkoselta, joka jo Kettus-seminaarissa 1989 esitti, että “Lauri Kettusen muistoa kunnioittaisimme pysyvästi, jos eri piirien yhteistyöllä saisimme aikaan erityisen savolaismurteiden tutkimusrahaston”. Avokätistä lahjoittamista toivottiin.  Seura siirsi varoistaan rahastolle 5000 mk ja joitakin muita lahjoituksia saatiin, niin että vuoden lopussa tähän rahastoon oli kertynyt korkoineen 18622,12 mk. Vuosien myötä lahjoituksia kertyi kuitenkin kovin harvakseltaan, pian pääoman lisäys oli pelkästään koron varassa.  Jättäessäni rahastonhoitajan tehtävät rahaston pääoma oli jossakin 25000 mk:n paikkeilla, eikä käytöstä ollut suunnitelmaa.

Hallitus ja toimihenkilöt

Sen jälkeen kun seuran säännöt oli saatu lopulliseen muotoon ja hyväksytty, hallitukseen valittiin kymmenen varsinaista jäsentä ja kahdeksan varajäsentä. Hallituksen jäsenen toimikauden pituudeksi oli säädetty kerrallaan kaksi vuotta, jäsenistä puolet on vuosittain erovuorossa. Seuran alkuvuosina kokouksista ja hallituksen jäsenistä ei ollut pidetty kovin tarkkaa lukua. Niinpä aloittaessani sihteerin työt 1989 en haltuuni saamistani seuran papereista pystynyt millään selvittämään, ketkä hallituksessa olivat erovuorossa. Iisalmessa pidetyssä kokouksessa järjestys palautettiin “runnomalla” puolet erovuoroisiksi.

Hallituksen jäseninä ovat vähintään kymmenen vuotta toimineet seuraavat: Pirkko Auvinen, Unto Eskelinen, Riitta Kasurinen, Aarno Kellberg, Lauri Koponen, Ritva Lappalainen, Matti Lindholm, Marja Linnove, Olli Murtorinne, Rauha Rissanen, Ate Rytkönen, Aune Räsänen, Bertta Räsänen, Terttu Teivainen ja Laina Utriainen sekä tietysti puheenjohtaja Osmo Hänninen.

Hallituksen kokouksista on aivan erikseen mainittava Bertta Räsäsen kotona pidetyt. Niissä päätöksiä ei tarvinnut tehdä nälkäisinä, sillä Bertta tarjosi aina maittavan ja runsaan perinneruoka-aterian ja tarjoillessaan vielä valisti ruokailijoita kertomalla savolaisesta ruokaperinteestä.

Sihteerin vakanssi ei ole ollut kovin haluttu.  Aluksi Liisa Karttunen hoiti seuran rekisteröimisasiat, mutta jo hänen sihteerikaudellaan (1982-83) Jarmo Kuronen hoiti sihteerin tehtäviä (1982-84, 1985).  Muina sihteereinä ovat toimineet Risto Juvonen (1984-87), J. Kalevi Manninen (1987-88), Virpi Hotti (1988), Lassi Koponen (1989-93), Marianna Heiskanen (1993-96), Tuomo Loikkanen (1996-2000), Tiina Airaksinen (2000) ja Eija Luostarinen vuodesta 2000 lähtien.

Rahastonhoitajaksi valittiin aluksi pankinjohtaja Kari Wuorisalo, mutta tosiasiallisesti rahastonhoitajan tehtävät hoiti pankkivirkailija Sirkka Koikkalainen, jolle pankinjohtaja oli ne siirtänyt.  Kun sitten Wuorisalo muutti pois Kuopiosta ja pankkikin hävisi, Sirkka Koikkalaisesta tuli muodollisestikin seuran rahastonhoitaja aina vuoteen 1993 asti.  Sirkka Koikkalaisen jälkeen rahastonhoitajina ovat toimineet Kaija (Piironen-)Vuorio (1993-95), Lassi Koponen (1995-2000), Tiina Airaksinen (2000) ja Eija Luostarinen vuodesta 2000 lähtien.

Jäsenistä

Seuran jäsenmäärä olisi tätä nykyä hyvinkin suuri, jos olisi jatkettu pitkään noudatettua tapaa, että vain kuolleet poistetaan jäsenluettelosta.  Omana sihteerikautenani alettiin sitten varovasti poistaa jäsenluettelosta sellaisia, joilta jäsenmaksu oli jäänyt maksamatta useita vuosia peräkkäin.  Monilta tällainen laiminlyönti oli ollut aivan tarkoituksellistakin, koska olivat halunneet erota seurasta.  Joskus olin havaitsevinani, että seuraan houkutellut ja jäsen-hakemuspaperin käteensä saaneet olivat katsoneet tulleensa kutsutuiksi ikään kuin kunnia-jäseniksi.  Hakemuksen jättivät ja tulivat hyväksytyiksi jäseniksi, mutta eivät sitten ikinä jäsenmaksuaan maksaneet.   Sainpa kerran julkisesti moitteentapaistakin eräältä arvovaltaiselta henkilöltä, joka piti itseään seuran jäsenenä mutta ei ollut saanut jäsenlehteä.   En viitsinyt monien kuullen huomauttaa, että jäsenmaksut olivat jääneet maksamatta.  Jäsenmaksujen maksamisen unohtaminen on hyvin tavallista yhdistyksissä.  Enimmäkseen se johtunee siitä, että unohtajat kuuluvat moniin eri yhdistyksiin eivätkä tule pitäneeksi tarkkaa lukua siitä, mitkä jäsenmaksut ovat tulleet maksetuiksi.  Sihteerille ja rahastonhoitajalle tällaisesta pikku välinpitämattömyydestä koituu ylimääräistä ja usein turhaa työtä ja seuralle kuluja.

Mutta jokaisessa yhdistyksessä on myös tunnontarkkoja uskollisia.  Savon kielen seurassa on seitsemän henkilöä maksanut jäsenmaksunsa seuran perustamisesta lähtien säännöllisesti vuoteen 2000 mennessä (ja luultavasti myös sen jälkeen).  Perustamisesta lähtien jäsenyytensä säilyttäneitä on vielä 26.

Aakusti

Kun olin ottanut sihteerin työt hoitaakseni, melko pian mieleeni tuli ajatus, että tavallisen kirjeen postimaksulla voisi postittaa muutaman sivun kokoisen lehtisenkin niitatun A4-tiedotteen asemesta.  Syksyllä 1989 Savoniassa pidetyssä hallituksen kokouksessa sitten ehdotin, että voitaisiin jäsentiedotteiden sijasta ruveta julkaisemaan jäsenlehteä.  Lehti ilmestyi ensimmäisen kerran kesäkuussa 1990, mutta silloin sen kannessa ei ollut vielä Aakustia.   Nimen valinta tapahtui 2.10.1990 Snellmaniassa pidetyssä hallituksen kokouksessa, jossa päädyttiin keskustelussa esiin nousseen Augustin kannalle, nimi muokattiin samalla savolaisen suuhun paremmin sopivaksi Aakustiksi.  Lehden tarkoituksena oli etupäässä tiedottaminen ja luonteva yhteydenpito hajallaan olevaan jäsenkuntaan, eikä alkuaan korkeintaan 20 g painavaan (silloin tavallisen kirjeen painon yläraja) julkaisuun laajoja artikkeleita tai kuvia voitu mahduttaa.  Ensimmäisenä vuotenaan Aakusti ilmestyi kahdesti.  Tarve laajemman ja useammin ilmestyvän jäsenlehden julkaisemiseksi oli kuitenkin ilmeinen, ja niinpä lehteä vähitellen varojen salliessa laajennettiin; vuonna 1991 Aakustia ilmestyi jo kolme numeroa ja vuonna 1995 neljä numeroa sivumäärän vaihdellessa 12-20.  Vuoden 1998 viimeisessä numerossa (4/98) lehti pienennettiin A5-kokoon mutta sivumäärää lisättiin (48 s.).  Muutos johtui postituksen uusista maksumahdollisuuksista:  Helposti-kuoressa postitetun aineksen postimaksu ei ollut enää riippuvainen painosta.  Tämä “uusi Aakusti” sai myös ISSN-numeron, ja näin muutamat Aakustit  (myös vanhat numerot) ovat matkanneet virallisesti myös Helsingin yliopiston kirjastoon.

Väsäsin lehteä kymmenen vuotta ja luopumisen mielteen voimistuttua katsoin sen riittävän pioneerityöksi.  Sain Marja-Riitta Saastamoisen houkutelluksi jatkamaan Aakustin toimittamista vuodesta 2000 lähtien.

Muusta toiminnasta

Savon kulttuuripäivät ja seminaarit

Seuran toiminta kytkeytyi alkuvuosina melko kiinteästi Savon kulttuuripäiviin.  Tämä vuosittainen Savon eri kunnissa järjestettävä kulttuuritapahtuma on myös Osmo Hännisen ideoima, ensimmäisen kerran sitä vietettiin Kuopiossa syyskuussa 1982 Savon kielen seuran sääntökokouksen yhteydessä.  Alussa seura osallistui aktiivisesti kulttuuripäivien järjestämiseen, mutta sittemmin päivien ohjelma on ollut kokonaan kunkin kunnan kulttuuritoimen suunnittelema.

Savon kulttuuripäivien lisäksi seura on ollut järjestämässä muiden tahojen kanssa joitakin erillisiä seminaareja, joista mainittakoon Gottlund-konferenssi Kuopiossa 8.12.1985 (Kuopion yliopiston kanssa), Collan-seminaari Iisalmessa 27.-28.2.1988 (Iisalmen Musiikinystävät ry:n ja Collanin sukuseuran kanssa), Lauri Kettunen -seminaari Kuopiossa 9.4.1989 (Pohjois-Savon äidinkielenopettajat ry:n ja Snellman-instituutin kanssa), Poleenitapahtuma Pieksämäellä 18.8.1990 (Pieksämäen kaupungin ja Pieksämäkiseuran kanssa) ja Kalevalan juhlavuoden seminaari Kuopiossa 16.10.1999.  Kettus-seminaarin esitelmät julkaistiin Snellman-instituutin B-sarjassa (n:o 26) nimellä Palava henki ja kieli. Professori Lauri Kettunen. Murteiden tutkija ja Eestin kansallisen kulttuurin esitaistelija (toim. Osmo Hänninen ja Lauri Koponen).  Osmo Hänninen on lisäksi toimittanut seuraavat Snellman-instituutin B-sarjassa ilmestyneet julkaisut: C. A. Gottlund ja Kalevalan juhlavuoden 1985 viesti tulevaisuudelle (n:o 9/1986), Valituita Suomalaisia Kansan-Lauluja. Karl Collanin ja hänen työtovereidensa panos suomalaisten kansanlaulujen kokoamisessa ja sovittamisessa 1800-luvulla (n:o 11/1988).

Maaningan Murreruppeema

Maaningan Murreruppeemien järjestämisessä Savon kielen seuralla on ollut joinakin vuosina päävastuu, tavalla tai toisella seura on ollut aina mukana.  Juontajana ja tapahtuman järjestämiseenkin usein osallistuneena Unto Eskelisen panos Murreruppeemilla on ollut aina merkittävä.

Muistomerkit

Tähänastisen toimintansa aikana Savon kielen seura on ollut panemassa vireille tai toteuttanut lukuisia muistomerkkihankkeita, kaikki mukaan laskien niitä saattaisi olla yhtä paljon kuin seuralla on ikävuosia.  Kalevalan ilmestymisen 150-vuotisjuhlavuonna 1985 paljastettiin seuran vireille saattamia lukuisia muistomerkkejä: Kansanrunouden tutkimuksen muistomerkki Kuopion yliopistossa, Reinhold von Beckkerin muistomerkki Kangasniemellä, Adolf Ivar Arwidssonin muistomerkki Iisalmessa ja monien runonlaulajien ja kansanrunoilijoiden muistomerkkejä eri kunnissa.

Ahti Sonnisen muistomerkki paljastettiin Siilinjärvellä 7.7.1991.  Lauri Kettunen sai muistoreliefinsä Kuopion yliopistoon 8.6.1991, Joroisten Koskenhoviin 10.8.1991 ja Tarton yliopistoon 5.9.1991.

Yrjö Maunu Sprengtportenin muistomerkin paljastivat Kuopion satamassa 12.6.1995 kenraalit Ilkka Halonen ja Pentti Syrjä.

Kettusen reliefistä teetätettiin sitten vielä hiukan muunneltu versio, jonka paljastaminen tapahtui Vermlannissa 12.7.1997.  Tähän laattaan tuli myös seuraava teksti: “Se käv teälä monta kertoa …”   Olin lukenut Julius Mägisten teoksen Vermlannin sammuvaa savoa, jossa mm. Gustav Pålsson kertoo Kettusen käynneistä Mäkikylässä.  Lyhyt lainaus Pålssonin puheesta tuntui minusta sopivan hyvin tähän laattaan, joka sijoitettaisiin Kettuselle tutuksi käyneille kunnaille.  Ehdotukseni kelpasi myös puheenjohtajalle, ja niin erään metsäsuomalaisen savonkielinen lausuma on (ruotsalaisten) kulkijoiden ihmeteltävänä Vermlannissa Mattilasta Juholaan menevän tien poskessa.

Vähää ennen Kettusen reliefin paljastamista Vermlannissa “Pietarin maitorouva” Katri Peltonen oli saanut Osmo Hännisen toimesta muistolaatan Pietarin seudulla Keltossa sijaitsevaan fysiologian tutkimuslaitokseen.

Gottlund sai muistolaattansa Kuopioon entisen asuinpaikkansa tontilla Kirkkokadun ja Kuninkaankadun kulmauksessa sijaitsevan kerrostalon seinään, muistomerkki paljastettiin 8.12.1997.  Olin tullut luvanneeksi, että saattaisin käydä hakemassa reliefin Virosta.  Taiteilja Aulin Rimm oli tämän reliefin – niin kuin myös kaikki Kettusen muistomerkit –  Tartossa luonut, ja taideteos oli Tallinnan lähellä sijaitsevassa taidevalimossa valettu.  Aulin Rimm sairasteli jo siihen aikaan, siksi yhteydenpito hänen kanssaan oli joskus ongelmallista.  Rimmin tyttären välityksellä kuitenkin viimein saatiin selväksi, milloin teos olisi valmis haettavaksi.  Marraskuussa matkustin vaimoni kanssa Viroon, ja eräiden ongelmien ratkettua viimein onnellisesti ajoimme Aulin Rimmin kanssa Pärnuntien varrella sijaitsevalle valimolle ja nostimme reliefin automme peräkonttiin, jonne se juuri ja juuri mahtui lappeelleen, ikään kuin se olisi tehty automme peräkontin mitoilla.  Aulin Rimm otti vielä pyynnöstäni valimon johtajalta todistuksen mahdollista tulliselvitystä varten.  AS Ars Monumentaal Ltd:n juhatajan 17.11.1997 allekirjoittamassa ja leimalla koristamassa todistuksessa mainitaan bareljeefin hinnaksi vaivaiset 1000 Eestin kruunua!  Erotessamme eräällä Tallinnan sivukadulla maksoin teoksen Aulin Rimmille selvinä Suomen seteleinä, niin kuin hän oli toivonut.   Valimon “tullitodistusta” en koskaan tarvinnut.

Aulin Rimm ennätti ennen kuolemaansa (22.9.1999) vielä tehdä Savon kielen seuralle yhden tilausteoksen, kreivi Johan Henrik Tawastin pienoispatsaan, joka paljastettiin Maaningalla 7.6.1999.  Sittemmin (7.7.2001) on Maaningan hautausmaalle saatu myös Schmidt-Tawast -suvun hautamuistomerkki.

Murresanaston keruukilpailu

Vuonna 1994 järjestettiin yhdessä Savon Sanomien kanssa murresanaston keruukilpailu.  Tulos ei varmaankaan ollut sellainen kuin oli toivottu, mutta ehkä perinnearkistot ovat joitain lisiä keruusta saaneet.

Tuhatvuotinen Savo

Dosentti Osmo Pekonen oli keksinyt idean (SS 9.2.1997) juhlia Tuhatvuotista Savoa ennen kohuttua millenniumia.  Jonkinlaista tohinaa ja kirjoittelua Pekosenkin idea sai, mutta iso projekti siitä kuitenkin syntyi, ja juhlinta aloitettiin luultavasti ensimmäisenä Vehmersalmella ja sitten varsinaisena pääjuhlana Mikkelissä Savon 18. kulttuuripäivien yhteydessä 6.-8.8.1999.

Heimojen liitto

Ennen millenniumia oli Hämeessä ja Satakunnassa jo alettu puuhata heimojen yhteistä järjestöä.  Vuonna 1999 oltiin jo niin pitkällä, että Suomen Heimot ry:n säännöt alkoivat olla valmiit.
Tähän liittoon Savon kielen seura liittyi ensimmäisten joukossa, muut ovat: Hämeen Heimoliitto ry, Murreseura Krannit ry ja Nousee Satakunnan kansa ry.

Murretori

Uutena toimintamuotona seura aloitti heinäkuussa 1999 Murretorin pitämisen Kuopion torilla.  Tapahtuma alkaa jo vakiintua, kun jo neljänä kesänä torilla on savvoo viännetty ja välistä muitakin murteita yritetty ymmärtää.

Savon akatemia

Mainittakoon vielä, että Savon 10. kulttuuripäivien yhteydessä Juvalla 10.11.1991 pidetyssä seuran kokouksessa tehtiin puheenjohtajan aloitteesta periaatepäätös Savon akatemian perustamisesta.  Tämä aloite   kuuluu niiden harvojen joukkoon, jotka eivät vielä ole toteutuneet.

Olen väärä henkilö kirjoittamaan tai muistelemaan, mitä kaikkea Savon kielen seurassa on tapahtunut ja mitä on toimiteltu vuoden 2000 jälkeen; aikaisemmistakin on saattanut jäädä jotain olennaista pois.  Sen tiedän, että isolla joukolla on viime kesänä osallistuttu FinnFest-tapahtumaan Philadelphiassa ja tänä kesänä Minnesotan Minneapolisissa.  Tietysti paljon muutakin mainittavaa on tapahtunut, mutta niistä on Aakusti jo seikkaperäisesti kertonut.

Lassi Koponen

Lue lisää  seuran vaiheista 30-vuotishistoriikista “Joutavilla jottaen se tietättää