Poimintoja Savon kielen seuran 30-vuotistaipaleelta

Poimintoja Savon kielen seuran 30-vuotistaipaleelta

Savon kielen seuraa oltiin perustamassa täsmälleen 30 vuotta sitten 24.5.1982 Kuopion lääketieteellisen korkeakoululla. Canthiassa koolla ”moniin vastaaviin tilaisuuksiin verrattuna harvinaisen suuri joukko ihmisiä, jota yhdisti kiinnostus tai peräti huoli savolaisen kielenkäytön kohtalosta. ” (SS 25.5.1982) Osanottajaluetteloon kirjoitti nimensä 65 henkeä. Kokoukseen oli tultu kauempaakin etelä-Savosta saakka. Talousaluerajojen vastapainoksi haettiin yhdistäviä asioita ja sitähän kieli eli murre – miten vain – savolaisille on. Runsaslukuisissa kokouspuheissa todettiin mm. että savolaismurteita puhutaan laajemmilla alueilla kuin mitään muita murteita.
Iisalmen Sanomien päätoimittaja-pakinoitsija Ilmari kirjoitti kokouksen jälkeen ”kohtuullisen pituisen suunsoiton jälkeen Savon Kielen Tutkimuksen seura perustettiin aivan yksimielisesti. Teko on toiseksi tärkein sitten Kuopion korkeakoulun perustamisen. —–Homma rupes nyt roilottamaan. ”

Tästä lehtiuutisesta lähtee liikkeelle toimittamani Savon kielen seuran 30-vuotishistoriikki ”Joutavilla jottaen se tietättää . Satasivuinen historiikki kuvaa seuraa vaiheita 1982-2012 neljän sihteerin Lassi Koposen, Tuomo Loikkasen, Marja-Riitta Saastamoisen ja Eila Ollikaisen kynällä ja kameralla. Kirjoittajina ovat myös pitkäaikaiset hallituksen jäsenet Aune Räsänen, Jukka Lappalainen ja Leo Puurunen.

Keväällä 1982 Savossa uudet tuulet puhalsivat eikä pakinoitsijan viittaus Savon kielen seuran ja ensimmäisen kymmenvuotiskauden toimineen korkeakoulun yhtäläisyyteen ollut vain leikinlaskua. Lääketieteellinen korkeakoulun olemassaolollaan katseita myös siihen mitä oli jäänyt puuttumaan eli humanistisille aloille. Muualta tulleet muuttaneet energiset nuoret professorit kuten fysiologian professori Osmo Hänninen ravistelivat savolaisia muuhunkin kuin ”onnehensa tyytymään”. Osmo Hännisen näkemyksen mukaan ”korkeakoululla on kansallisia ja alueellisia tehtäviä ja Kuopion yliopistolla on erikoistehtävä toimia savolaisen kulttuurin elvyttämiseksi ja edistämiseksi tasa-arvoiseksi aarteeksi suomalaisuudessa”. (Kuopion yliopiston historia, rehtorin puhe lukuvuoden 1983 avajaisissa).

Paljolta silloisen korkeakoulun rehtorin Osmo Hännisen (1981-1984) ansioita olikin seuran alkuunlähtö. Hänet valittiin väliaikaisen johtokunnan puheenjohtajaksi ja edelleen seuran johtoon. Kolmenkymmenen vuoden ajan professri Osmo Hänninen on johtanut seuraa ja hoitanut siihen kuuluvaa tehtävää savolaisuuden puolestapuhujana ja unilukkarina. Hän säilyttänyt näkemyksensä savolaisuuden ylivertaisuudesta – muuttumatta itse savolaiseksi!

Pitkäaikaista sitoutumista on muutenkin seuran piirissä. Ainaisjäsenenä seuraan haluaa kuulua jäsenrekisterin mukaan 29 henkeä eli kymmenes osa jäsenmäärästä. Aune Räsänen Vehmersalmen Litmaniemestä vaikutti 28 vuotta hallituksessa ja edelleen aktiivisena kirjoittajana Aakustin palstoilta.
Savon kielen seuran säännöt hyväksyttiin toisessa yleiskokouksessa 25.9.1982 Kuopiossa. Sääntöjen 3. pykälän mukaan seuran tarkoituksena on 1) savon kielen ja savolaismurteiden tutkiminen ja hoitaminen 2) savolaisen puhekielen ja kirjoitetun kielen säilyttäminen ja kehittäminen 3) kirjailijoiden sanataiteen tutkiminen ja hyödyntäminen 4) savolaisen ilmaisun kaikinpuolinen tukeminen.

Savolaisuutta laajalla rintamalla

Nimensä mukaisesti seura toimii savolaisen kielen (murteen) ja ilmaisun saralla. Sitä ei kuitenkaan ole ymmärretty rajoitukseksi, vaan savolaisuuden ”korvin kuultavaksi ”osaksi. Toimintakenttänä on ollut savolainen kulttuuri koko laajuudessaan, ja jos omat voimavarat eivät ole riittäneet on haettu yhteistyökumppaneita. Ensimmäisten vuosikymmenien tavoitteena on ollut savolaisen itsetunnon nostattaminen unhon yöstä nostettujen savolaisten merkkihenkilöiden, historiallisten tapahtumien, kulttuurin ilmenemismuotojen ja taloudellisten saavutusten avulla.

Kalevalan 150-juhlavuosi 1985 tarjosi tilaisuuden muistaa savolaisia runonlaulajia kotipitäjiin hankituilla laatoilla; niitä saatiin peräti 7 kappaletta (Johan Repo Sonkajärvi, Mikko Torvelainen ja K A Gottlund Juva, Johan Alopeus Leppävirta, Reinhold Beker Kangasniemi, Adolf Ivar Arvidson Iisalmi, Pietari Väänänen Muuruvesi, Antti Vartiainen Kiuruvesi). Menettelytapa oli, että seura teki laatan hankkimisesta ja paljastusjuhlasta ehdotuksen kunnanhallitukselle, ja se myös yleensä meni läpi.
Historiasta löytyi savolaisvaikuttajia, joista ei ollut kuultukaan, kuten Maaningalla syntynyt kreivi, kenraali ja diplomaatti Johan Henrik Tawast, yksi Ruotsin vallan ajan (1763-1841) vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Hänestä tehtiin kaksi patsasta, toinen Maaningalla, toinen Kuopion kaupungintalon aulassa, sekä Snellman-instituutin julkaisu.
Suomen kielen professori Lauri Kettuselle seura hankki neljä muistomerkkiä: yhden Tarton yliopistoon, toisen Kuopion yliopistoon, kolmannen kotipitäjään Juvalle ja neljännen tutkimusmatkojen kohteesen Värmlantiin; kaikki tunnetun virolaisen kuvanveistäjä Aulin Rimmin muotoilemia. Muistomerkkien paljastukseen Tartossa 1991 ja Värmlannissa 1997 seura osallistui mieleenpainuvilla matkoilla.
Savon kulttuuripäivät ovat olleet Osmo Hännisen ideoima tapahtuma. Päivien tunnus uatra, savolainen innovaatio, on kasken muokkaamiseen kehitetty auramalli, joka edisti savolaisten kaskitalouden leviämistä. Kulttuuripäivien tunnuksena kiertänyt aito aura on maakuntaneuvos Olli Kervisen etelä-Savosta tallettama ja lahjoittama, nykyisin Kuopion yliopiston tiloissa säilytetty.

Ensimmäisiä Savon kulttuuripäiviä vietettiin Kuopiossa 1982 ja sen jälkeen vuoden-parin välein kaikkiaan 22 kertaa. Alkuun seura osallistui ohjelman järjestämiseen, sittemmin ohjelma oli kuntien kulttuuritoimen suunnittelemaa. Yksi syy kulttuuripäivien kuihtumiseen 2000-luvulla olikin kulttuurimäärärahojen supistuminen. Toistaiseksi viimeiset Savon kulttuuripäivät pidettiin Varkaudessa 2006.
Osmo Hänninen saattoi kiteyttää seuran ensimmäisen 10-vuotiskauden tulon tuloksia(SS 22.3.1992) : ”Savolaiset tuntevat nyt aikaisempaa paremmin menneisyytensä ja osaavat arvostaa omaa kieltään kulttuurinsa ytimenä. —Savon kulttuuripäivien lisäksi salit ovat täyttyneet savolaisuuden merkeissä myös muulloin. On saatu aikaan toistakymmentä muistomerkkiä —tuskin missään on ollut aihetta pystyttää muistomerkkejä kansanihmisille kuin Savossa missä kansallisen kulttuurimme heräämiselle kivettiin tie 1700-1800-luvuilla kirjoittamalla muistiin kirjottamalla muistiin kansanrunoutta, tarinoita, musiikkia ja loitsuja ” .

Alkuvuosien pöytäkirjoista kuvastuu oman kulttuurin löytämisen into. On murreseminaaria, esityksiä Gotlundista, Collanista ja runonlaulajista. Kesätapahtumien esitelmöitsijöinä on kielen ja kulttuurin parhaita asiantuntijoita kuten Kuopiossa heinäkuussa 1987: professori Tarmo Kunnas, professori Väinö Kaukonen, dosentti Heikki Rautatupa, professori Pertti Virtaranta, toimittaja Hannu Taanila ja fil. lis Ilmari Vesterinen.

Sihteerit kirjoittivat pöytäkirjat ja toimintakertomukset joustavasti sekaisin seuran virallisella kielellä elikkä savon murteella ja suomeksi. Esimerkki Risto Juvosen kirjoittamasta vuesjkertomuksesta 1986.

”Iisalamessa piettiin vuoskokkoos Sventuuvan kapinetissa. Siäntöjen kymppipykälän asiat käätiin läpi. Sitten olivat Savolaiset maailmaa valloittamassa rohvessori Seppo Suhosen suulla. Liikkeelle panevana voimana savolaisten laajaan muuttoliikkeelle olivat 1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasan asutusohjelma ja uudisraivaajahenki. Muilta suomalaisilta heimoilta puuttui tämä henki. —-Mutta nyt mualima vallottaa Savvoo 1) Savossa muuttotappioita etelään ja 2) vieraskieliset sanat ympäröevät savolaesia. ”
Savon kielen seura on kantanut huolta murteen tutkimuksesta. Seuran nimeen suunniteltiin alussa jopa tutkimus-lisäystä, mutta ilmeisesti se todettiin liian vaativaksi. Seuran yhteyteen perustettiin Savolaismurteiden tutkimusrahasto 26.3.1991 aloitteentekijänä professori Terho Itkonen. Seura siirsi 5000 markkaa pääomaksi, ja rahastoon toivottiin lahjoituksia, mutta niitä kertyi niukasti. Rahastosta on kuitenkin voitu myöntää pienehköjä avustuksia mm. paikallisiin tutkimuksiin.
Suurimpia ovat Jukka Lappalaiselle myönnetty Ylä-Savon murrekirjaan, ja nyt hän tiettävästi suunnittelee kokoamistyön jatkoa. Tuusniemeltä kotoisin oleva Anne-Maria Nupponen ilahdutti viime vuonna murteeen puhujien käsityseroja selvittelevällä tohtorinväitöskirjalla Itä-Suomen yliopistossa ja hänelle myönnettiin tunnustus. Joensuun ja Kuopion yliopistojen yhdistyminen Itä-Suomen yliopistoksi on virittänyt jatkossa toiveita murteiden tutkimuksen vahvistumisesta.

Murteella muotoillut hauskat pöytäkirjat muuttuvat hiljalleen yleiskielisiksi, ja syy selviää Lassi Koposen jäsentiedotteen peräkaneetista 1989: ”Suotakoon sihteerille anteeksi kun hän ei kiireen hötäkässä joutanut kääntämään tätä kirjettä savon kielelle. ”
Murteella kirjoittaminen vaatii kaksinkertaista vaivaa koska siinä on koko ajan kuunneltava myös puheääntä eivätkä kirjaimet silti tahdo asettua äänteiden mukaisesti. Mutta savolaisuus voi pesiä tekstissä muutenkin kuten Lassi Koposen jäsenkirjeen jatko osoittaa. Aiheena oli muistuttaminen maksamattomista jäsenmaksuista, ja voi miten nautittavalla tavalla karhuaminen tapahtuu.

”Seuran toiminta on niin humanistista jotta seuraan kuulumisen etuoikeudesta ei ole kaikistellen muistettu periä vastiketta. Oheisen pankkisiirtolomakkeen avulla voit varmistaa jäsenyytesi, jäsenmaksu on edelleen 20 mk. Jos jollakulla sattuisi olemaan rästissä aikasiempienkin vuosien jäsenmaksuja, voi piinasta päästä maksaa rätkäyttämällä kaikki jäsenyysverot kerralla. Huomautettakoon, että Savon kielen seuran jäsenluettelo on niin harvoja rekistereitä, joihin kuulumista pidetään ansioi8na eikä erehdyksenä. Pidä siis huoli ettei nimesi tipahda listalta.
”Savolaisten millenium”

Tuhatvuotinen Savo-projekti päätteli komeasti – paitsi toisen vuosituhannen – seuran toisen vuosikymmenen. Ajatus tuhatvuotisesta Savosta oli Tuukkalan mailta kotoisin olevan historioitsijan, dosentti Osmo Pekosen oivallus: pysyvä asutus Savoon rupesi tulemaan hautalöytöjen perusteella vuoden 1000 paikkeilla. Vastaanväittäjiäkin ilmaantui, kukapa tuolloin olisi vuosilukuja muistiin merkinnyt, mutta vanhan vuosituhannen puolella alkanut ”savolainen millenium” tarjosi erinomaisen syyn peilata maakunnan historiaa ja tuotti juhlaketjun etelä-Savosta yliseen Savoon. Pohjois-Savossa Vehmersalmi ehätti ensimmäisenä juhlimaan ja siellä pantiin kaikki peliin kuten Aune Räsänen historiikiissa kertoo. Tuhatvuotisen Savon päätösjuhla pidettiin Kuopiossa 13.8.2ooo. Tuhatvuotisen Savon-pysyviä muistoja on vuoden aikana ilmestynyt Matti Lehmosen kääntämä ”Kalevala savon kielellä”. Jotkut sanovat sitä jopa lystimmäksi kuin Lönnrotin työstämää ”vaka vanhaa” Kalevalaa.

Vuosituhannen vaihtuminen merkitsi monessa järjestössä muutosta. Vanhoja partoja jättäytyi syrjään ”kun nyt on uusi vuosituhat”- perustelulla. Uusia toimintatapoja syntyi ajan hengestä itsestään, yksi sellainen oli ”murreboomi” syntyminen eli murteiden käytön laajeneminen aikaisemmin kirjakielelle varatuille alueille ( Varsinais-Suomi Heli Laaksosen runot). Olli Rytkösen Obelix-sarjakuvan voitto herätti (2002) uskon savon murteen kirjalliseen ilmaisun mahdollisuuksiin ja alkoi tuottaa savoksi käännettyjä julkaisuja uskonnollisesta kirjallisuudesta alkaen.
2000-luvulla Savon kielen seurassakin toiminnan painopiste siirtyi sääntöjen kakkospykälään 2) savolaisen puhekielen ja kirjoitetun kielen säilyttäminen ja kehittäminen.

Entinen kuopiolainen, stadilainen Arkki Hyvönen tuli ehdottomaan 1999 ideaa Kuopion murretorista, kesäisestä murteiden kohtaamispaikasta ”Hyte parkin” malliin ja Veikko Nissisien kanssa he vetivät murrepuheita useana kesänä. Kymmenen vuoden aikana murretori vakiinnutti paikkansa kaupungin kesätapahtumien joukossa ja turistien kuuntelukohteena. Kesällä 2010 murretori jouduttiin siirtämään kauppatorin remontin alta satamatorille, mutta yleisö on seurannut mukana niin kuin esiintyjät maakunnasta, kuten murremestarien tähdittämä Heinäahon näytelmäpiiri, soitinyhtye Savonia ja savolaiset pelimanniyhtyeet. Alkuperäistä ideaa murteiden kohtaamisesta toteuttaa vakiintunut karjalan kielen päivä. Yhteistyökumppanina satamassa on ollut myös Taidetorin organisaatio .

Uuden vuosituhannen idea ovat olleet maakunnallinen ja valtakunnallinen murteella puhumisen mestaruuskilpailut. Savon kielen seura oli perustamassa 1999 Suomen Heimot ry. järjestöä, jonka tavoitteena on kulttuurillinen yhteistyö heimojen kesken. Eniten huomioita on saanut sen järjestämä SM- kilpailu murteella puhumisen taidosta.
Ensimmäisen kilpailu 2001 Savonlinnassa voitti lapinlahtelainen Anneli Valta-Lisitsin ja Savon naiset ovat senkin jälkeen voittaneet kisassa kaksi kertaa mestaruuden. Suomen mestaruudesta kilpaillaan joka toinen vuosi , mutta maakunnallisesta Savon mestaruudesta joka vuosi seuran vuosikokouksen yhteydessä. Avointa yleisökilpailua seuraa kannustava yleisöjoukko, ja kilpailuihin on ilmaantunut myös nuorempaa polvea edustavia osanottajia. Savon kielen seurassa murteen ohella muutakin äidinkielen monimuotoisuutta on tuettu. Seura järjesti Kuopiossa omaksi tunnetun runoilijan Lassi Nummen –seminaarin 2003 ja oli yhtenä koollekutsujana valmistelemassa hänen nimikkoseuransa perustamista 2008. 2000-luvulla amerikansuomalaisten FinnFest-juhliin (2001 Philadelphia, 2002 Minnesota) suuntautuneet matkat laajensivat savolaisuuden näköaloja metsäsuomalaisten muuttoliikkestä nykyhetkeen saakka.
Savon kielen seura on pystynyt muuttamaan vuosikymmenien aikana painotuksiaan. Näin tehden tehtäviä tehden tulee löytymään tulevinakin vuosikymmeninä.
21.5. 2012 Eila Ollikainen