Jos Siilinjärven Pöljältä lähteneeltä Kalle Väänäseltä on riittänyt savolaisille ”sanarrieskoo” jo vuosikymmeniksi hänen kuolemansa jälkeenkin, niin yhtä lailla tämän Rieska-Kalleksi sanotun sanantaitajan sydän sykki lämpimästi myös Karjalalle ja etenkin sen pääkaupungille Viipurille. Miksei olisi sykkinyt, kun juuri Viipuri oli hänen kotikaupunkinsa heti kolmivuotiaasta lähtien.

Sykähdyttävä näyttö Kallen karjalaisuudesta saatiin sotavuosina, kun suomalaiset olivat jatkosodan alussa saaneet takaisin Karjalan kannaksen. Tällöin pääsi myös Kalle taas kesämökilleen vetämään salkoo karjalaisten punamustan viirin, vaikka keltamustaakin olisi toki ollut tarjolla. Riemun tunnoissaan hän riimitteli sotavuosien suosikki-iskelmän Eldankajärven jään sävelmään Viipurilaisen evakon ilolaulun.

Karjalalle Kalle pysyi uskollisena myös sen jälkeen, Viipurissa alkanut luonnontieteitten opetus jatkui nyt Lappeenrannassa.

Kalle Väänäsen syntymästä on kulunut nyt maalaiskuussa 130 vuotta, ja Pöljän kyläyhdistyksen ja Savon kielen seuran mielestä on syytä muistaa savolaisen murrerunon mestaria ja savolaisen heimohengen luojaa hänen kotikylällään.

Monipuolisessa ja värikkäässä Pöljän pojassa riittää muistelemista tilaisuudessa, joka alkaa Pöljän talolla perjantaina 23.3. klo 18.

Illan ”avaintodistajana” on professori Ossi Lindqvist, jolle Kalle tuli hyvinkin tutuksi kouluvuosina Lappeenrannan lyseossa. Runollista savolaista sannarrieskoo taritsevat Esko Mykkänen, Aira Roivainen, Kati Ruuskanen ja Heikki Suhonen. Tämän päivän savolaista suunmakkeeta tuo mukanaan tuore murremestari Keijo Karhunen.

Ja kun Kallesta puhutaan, ei voi unohtaa myöskään hänen laulujaan. Niitä esittää nilsiäläinen Kyösti Hartikainen yhtyeen säestyksellä. Savon kielen seuran puheenjohtaja Seppo Kononen juontaa tilaisuuden.

Pöljän talolle kootaan myös näyttely Väänäsen kymmenistä teoksista, ja kyläyhdistys huolehtii kahvituksesta.