Murretorilla taivaslomalaisia ja savolaispoliitikkoja
Kuopion murretorin yllätys oli esiintymislava. Kulahtanut näkö ja kaiteettomat raput toivat mieleen paremmin maaseudun maitolaiturin kuin kaupungin paraatipaikan esitysareenan. Vakituinen torilava oli siirretty kaupungin imagon kannalta painavammaksi arvioitujen rantabileiden käyttöön Väinölänniemelle.
Kapealle lavalle sai äänimestari Puustinen kokemuksella viriteltyä äänitekniikan, ja pelimannien porukka laitettiin soittelemaan lavan ulkopuolelta.
Mitäpä tuota murehtimaan, ainahan parraat puhheet on maitolaiturilla pietty. Kiusallisin selitettävä taisi olla avaajalla, Kuopion kaupungin hyvinvoinnin edistämisen lautakunnan puheenjohtaja Pekka Niirasella. Kaikesta huolimatta hän kehotteli kansalaisjärjestöjä aktiivisuuteen, joten ehkäpä tulevina vuosina puitteetkin ovat paremmat.
Ensimmäiset esiintyjät saapuivat komeasti vossikalla. Kolme kovaa naista Kuopion kaupungin historiasta, kirjailija Minna Canth, kulttuurivaikuttaja Elisabet Stenius-Aarneenkallio ja kalakukkomestari Hanna Partanen . Olivat saaneet Pyhältä Pietarilta taivaslommoo tulla katsomaan miltä Kuopion torilla tätä nykyä näyttää.
Kuopion torin muuttunutta ilmettä ihmettelemässä kirjailija Minna Canth (vasemmalta), kulttuurivaikuttaja Elisabet Stenius-Aarneenkallio ja kalakukkkomestari Hanna Partanen.
Ee tätä uskosi samaksi paikaksi kuin reilut sata vuotta sitten, ies viittäkymmentäkkää, päiväilivät naiset. Puu-Kuopio on pantu nurin ja kivipötteröetä pykätty tilalle. Osa jouti männäkii, mutta suretti Kaappakavun ja Puijonkaana kulumasta hävinny Saastamoesen kommee liiketalo.
Taivaslomalaiset tulivat ja lähtivät komealla vossikkakyydillä.
Aune Räsänen ja Teuvo Laakkonen nauttivat murretorin tunnelmasta
Toesenlaesta olj torilla, kun Hanna nuorra tyttönä äetin kanssa soutoo lekutti Lehtoniemestä kakskorvavasuissa kalakukkoja ja leipiä myyntiin. Toisenlaisia olivat maisemat myös nykyisessä Saaristokaupungissa. Hyvät marjamuat on nurittu yheks kivierämuaks eikä aenuttakaa nuottakottoo rannassa.
Kävijät olivat olivat ylpeitä kehityksestä, jonka heidän aikana kuopiolaiset naiset panivat alulle: kielikysymys, tytöille oikeus opiskeluun, naisille äänioikeus.
Nyt Kuopiossa on yliopisto ja opiskelijoista enemmistö naisia. Mutta Kanttilan on ikävä maamerkki kaupungissa. Liputuspäivä ja kauppatalon ristiminen kaimaksi ei riitä huomioksi Minnalle. Olisiko tuo vaikeampaa kuin aikanaan naisten aloite äänioikeudesta?
Jos kuka niin Hanna ansaitsi muistomerkin, edes muistolaatan leipomon seinään kaupungin merkittävimmän elinkeinotoiminnan aloittajalle. Hanna Partasen kalakukoista kaupunki parraiten tunnetaan.
Naiskolmikko joutui kuitenkin jättämään aloitteet nykypäivän ihmisten tehtäväksi, kun tuli kiire joutua Pietarin valtakuntaan. Hauskan pikavierailun esittäjät olivat tekstin kirjoittanut Tuula Ollila, Auli Poutiainen ja Raili Pursiainen.
Murremestareista vuosikertoja
Lavalla kuultiin Savon murremestareiden vuosikertoja, tuoreimpana tämän vuoden mestari Saara Koskinen Keiteleeltä. Naisen logiikalla hän selvidtti naisväen harrastaman soppailun periaatetta.
Savon murremestari Saara Koskinen lähtee kilpailemaan Suomen murremestaruudesta ja harjoitteli kertomalla miten nainen saa päivän tärväytymään soppailemalla.
Miehet ihmettellöö minkä tähe yhen vuatekappaleen ostaminen ottaa niin tuhottomasti aekoo. Käypäsin suattaa tietysti sattua kätteen heti ensimmäessä liikkeessä, mutta eihän sitä tiijä ennen kuin on kiertänyt kahtomassa kaekki mahollisuuvet.
Saara Koskinen lähtee tavoittelemaan valtakunnan murremestaruutta 5.8 Ilmajoelle. Paco Nucci kävi kertomassa edellisvuoden murremestarin kokemuksista ja hänellä oli viesti kaikille maahanmuuttajille: Opetelkoo kieltä ja puhukoo!
Savon kielen seuran puheenjohtaja Kononen piti napolilaissyntyisen miehen valintaa murremestariksi ylivertaisena näyttönä savolaisten suvaitsevaisuudesta ja huumorintajusta: uskaltautuisiko mikään muu heimo samaan?
Seniorimestari Irja Turunen uussanoittaa tuttuja virsiä savon murteen sanoilla. Niitä on kuultavissa esimerkiksi Puijon kirkon virsi-illassa elokuussa.
Leppävirran naisten voimakaksikko Arja Huovinen, 13. valtakunnan kylähullu, ja päätoimittaja Eeva-Liisa Pennanen kampanjoivat maaseudun mahdollisuuksien ja Leppävirran kesän puolesta. Valtakunnallisessa maaseutuparlamentisssa syyskuun alussa valitaan uusi kylähullu kantamaan titteliä seuraavat kaksi vuotta. Ruotsista asti tulevat ottamaan mallia..
Ella Maapuro tuli ajoissa varaamaan paikan etupenkistä.
Savolaispoliitikon syvin olemus
Perjantaina puhuttiin politiikkaa, mutta ei tällä kertaa sotesta eikä maakuntavaaleista, vaan muistellen itsenäisyyden ajan hyväpuheisia savolaisia parlamentaarikkoja.
Iisalmen Kirmalta kotoisin ollut Heikki Kääriäinen, sosialidemokraatti, oli kansanedustajana kolmeen otteeseen, yhteensä 31 vuotta. Eduskuntatyöhön lähdettiin silloin koko istuntokauden ajaksi ja jo junamatkalle pääkaupunkiin piti varustautua omin eväin.
Heikki Kääriäinen nousi junaan Iisalmen asemalta ja rupesi Nerkoon paikkeilla syömään eväitään. Vaunuosastossa istuva hieno rouva nyrpisteli nenäänsä eikä malttanut olla sanomatta: Tiedättekö, että tämä on ensimmäisen luokan vaunu. Menkää tuonne kolmanteen luokkaan syömään eväitänne.
Syöntiä keskeyttämättä Kääriäinen vastasi rouvalle: Ehkä minä kakkosluokkaan kuulun, mutta evväät on ensluokkaset.
Nykyinen keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen, kirmalainen ja sukulainen, tiesi Heikki Kääriäisen olleen kotipuolessa erittäin arvostettu kansanomaisuutensa ja työnsä vuoksi.
Heikissä näkyivät savolaispoliitikon parhaat puolet, yhteistyön ja sovittelun halun. Politiikassa ei kukaan yksin pärjää. Savolainen koettaa aina luovia niin, ettei päätöksenteossa hävinneelle jää lyödyksi tullun tunne, vaan että hänkin on päässyt sanomaan sanansa ratkaisuun.
Jyriseviä sanan- ja kynänkäyttelijoitä, vasemmistolaisia aatteen miehiä savolaisista löytyy kuten Suomen Sosialistisen työväenpuolueen perustajiin kuulunut Hugo Manninen Varkaudesta. Hänen kirjoittamiaan tekstejä, nykykielellä kolumneja Savon Työmiehestä luki Kari Turunen, asunaan ajan vaatimusten mukainen tumma puku, kulkuneuvo polkupyörä, jonka tangossa nahkasalkku.
Politiikkapuheiden välissä kuultiin Nilsiän pussihousukerhon ja kuplettimestari Uapelin musiikillisia muotokuvia savolaisesta miehestä. Kansanedustaja Hannakaisa Heikkinen esitteli kronikassa nykyisen hallituksen miehiä ja heidän kykyjään. Esitys oli kuulemma pääministerinkin hyväksymä.
Kekkosen kalapuutari ja muita suakkunoita
Anneli Lujasen ja Pirjo Strandenin vetämän päätöspäivän eväinä oli karjalankielisiä suakkunoita, runoloita, pajatusta, jumppaa ja Teuvo Leskisen haitarinsoittoa.
Hannu Turusen ja Kauko Salosen suakkunassa kerrottiin miten presidentti Kekkonen joutui pohjoisen kalareissulla lapsen syntymän todistajaksi. Vauva punnittiin Kekkosen kalapuntarilla ja syntymätodistukseen kirjattiin mitat: pituus 49 cm, paino 12,5 kg.
Annikki Heiskanen lausui arkkipiispa Leon ja enonsa Vilho Kuuselan runoja. Välillä kuulosteltiin Kalle Väänäsen savolaista värssyilyä Heimo Seppäsen esittämänä.
Vireyttäkin viriteltiin. Juontajat luettelivat viikonpäivien nimiä ja yleisö perässä: enzmäene argi, toine argi, kolmas päivy, neljäs päivy, piädetsy, suovattu da pyhä päivy. Kirsti Jonnisen laatima jumppa hauskutti liikkumaan.
Virallisen ohjelman päätyttyä juontajilta tultiin tiedustelemaan karjalankielistä lausetta polttariohjelmaksi. Minä rakastan sinua kääntyi karjalaksi Minä ylen äijy suvaxitzen sinua, sinä olet minun armas kuldane lindune.
Voisiko kauniimmin enää murreviikkoa lopettaa.
Teksti: Eila Ollikainen ja Anneli Lujanen
Kuvat: Eila Ollikainen
