Kotiseutuneuvos    Unto Eskelinen(1921-2013) oli sanojen mies,  jonka runosuoni pulppusi ehtymättömänä yli seitsemän vuosikymmenen ajan.

Harvalla runoilijalla on riittänyt voimaa ja intoa moiseen, mutta Untolla riitti. Vielä yli kahdeksankymmenen iässä hän sanoitti tangoja ja luritteli lemmestä samaan tapaan kuin suuri saksalainen runonruhtinas Johan Wolfgang von Goethe pari vuosisataa ennen häntä.

Viimeiset julkaistut runonsa Unto Eskelinen kirjoitti 91 vuoden iässä Savon kielen seuran 30-vuotisjuhliin vuoden 2012 keväällä.  Aiheena oli tälläkin kertaa rakkaus– rakkaus savon kieleen.

Eskelisen runoista on julkaistu aiemmin pari  valikoimaa,  yksi  Kuopiossa, toinen Maaningalla, joka oli neuvoksen toinen kotipaikkakunta. Savon kielen seurassa on muhinut jo vuosia ajatus laajemmasta runojulkaisusta, jossa kattavasti tuotaisiin esille Eskelisen monipuolisuus runoilijana.

Vuonna 2013 päästiin jo alustavasti sanoista tekoihin, kun Itä-Suomen yliopiston suomenkielen opiskelijat Anniina Pellikka ja Laura Tuomainen luetteloivat ja kirjoittivat digitaaliseen muotoon Unton runot, jotka ovat säilyneet liki täydellisinä siististi mapitettuina aina ajalta ennen sotaa.

Varsin pian suomen kielen lehtori Katri Ahokas kokosi valtaisasta aineistosta runoja noin 200-sivuiseen antologiaan, jossa nähdään koko vuodenkierto runoilijan silmin.  Oman  aikansa  vaati rahoituksen hankkiminen, mutta kun kymmenkunta sponsoria oli saatu hankkeen tueksi, loppu on edennyt taas sukkelasti. Teknisestä toteutuksesta on vastannut kuopiolainen kirjapaino Grano.

192-sivuinen kokoelma on saanut nimekseen teoksen päätösrunon mukaan Mies menee, laulu jää. Savon kielen seuran hallituksessa teoksesta on päätetty ottaa ensi alkuun 600 kappaleen painos. Syksy on perinteisesti uusien kirjojen aikaa,  ja siltä pohjalta seurakin uskoo ja toivoo, että suuren savolaisen runoilijan muistoa kunnioittava teos nousisi loppuvuoden bestselleriksi erityisesti täällä kotimaakunnassa.
Seppo Kononen

Kirjailija-näyttelijä Antti Heikkisen Pihkatapista on tulossa savolainen teatteritapaus.  Näin ainakin ennakkokiinnostuksesta päätellen, harvasta teatteri- esityksestä ollaan niin kuulolla tavallisen yleisön keskuudessa kuin nuoren  kirjoittajan Savonia palkitun romaanin dramatisoinnista Kuopion teatteriin. Mielenkiintoa lisää, että Antti Heikkinen näyttelee itse pääosaa, ja esityksessä vierailee eläkkeellä oleva savolaisten
luottonäyttelijä Auli Poutiainen.  Ainakaan puhutun kielen oikeasta aksentista ei liene epäilystä.

Pihkatappi on savolainen sukusaaga, nuoren miehen kehityskertomus ja läpileikkaus lähimenneisyydestä.  Se on kuvaus äidittömän, isän hoivissa kasvaneen pojan matkasta kaupunkiin ja takaisin maalle.  Ja myös huumorin sävyttämä ikäpolvikertomus  ilmaisjakelulehden toimittajan kirjailijahaaveista ja parisuhdeongelmista,  luonnehditaan esitystä Kuopion teatterin ennakkotiedotteessa.

Pihkatapin ensi-ilta on 7.11. Kuopion teatterin Minna –näyttämöllä.

Ohjaus ja dramatisointi Kari Paukkunen, lavastus Erkki Saarainen, puvustus Jaana Kurttila, valosuunnittelu Juha Westman,  äänisuunnittelu Antti Puumalainen, koreografinen konsultaatio Liisa Ruuskanen. Rooleissa Karri Lämpsä, Antti Heikkinen (vier.), Riina Björkbacka, Sari Harju, Lina Patrikainen, Sari Happonen, Auli Poutiainen (vier.),  Pekka Kekäläinen, Mikko Paananen, Ilkka Pentti, Tapani Korhonen, Esa Saario.

Eila Ollikainen

Savon kielen seuran murretori palasi viiden vuoden jälkeen Kuopion kauppatorille 16-18.7. Komeasti palasikin, avajaispäivänä torilavalla esittäytyi neljä Savon murremestaria, kukkasena keskellä tuore Suomen murremestari Hannakaisa Heikkinen Kiuruvedeltä.

Sää ja yleisö suosivat kauppatorin lavalle palannutta murretoria..

17.murretorin avajaiset olivatkin mainio paikka Kajaanissa pidettyjen heimojen välisten kisojen terveisten kertomiseen. Mikä tärkeintä, henkilökohtainen Suomen mestaruus säilyi seuraavat kaksi vuotta edelleen Savossa. Hannakaisa Heikkinen esitteli komean kiertopalkintopytyn, joka sai muutaman aprikoimaan tokko nousviikolla esittelyyn tuleva ÄnHooÄllän voittocuppi komeudessa vetää sille vertoja.

Monessa lajissa savolaiset siis ovat huipulla. ”Kulttuuri-ihmiseksi voi tulla käyttämällä omaa murrettaan. Erityisesti isovanhemmat voivat sitä oppia jakaa lastenlapsille”, muistutti mestari.

Savolaisen kielitaidon muut edustajat kisoissa olivat Savon ukon prototyyppi Matti Korhonen Lapinlahdelta ja nuoremman polven neuvontamies Jari Känninen Siilinjärveltä, joukkueenjohtajana varapuheenjohtaja Tuula Ollila.

Perjantaina esiteltiin paikallislehti Uutis-Vieterin murrenumero, järjestyksessä 11. Siilinjärveläiset ovat päätoimittaja Seppo Timosen mukaan niin tuskastuneita kuntaliitospuheisiin että esittävät kuntasiitoksia.

Vuorollaan yläsavolainen huumoriyhte Mahottomat ja Heinäahon näytelmäpiiri osoittivat, että huumoria on muutakin lajia kuin telkkarin Putouksen. Se parhain nousee arkielämästä. Maikki Korhosen komedialliset kyvyt yltävät jo mille tahansa stand-up –lavalle.

Savolaisesta hulluudesta usein mainitaan mutta harvoin palkitaan. Valtakunnallisen kylätoiminnan myöntämä XIII kylähullun arvonimi kyläaktiivi Arja Huoviselle Leppävirran Soinilansalmelta on yksi näitä virallisia tunnustuksia. Hänen edustamansa Soinilansalmen kyläyhdistys tullut tunnetuksi omaperäisistä tempauksistaan, jotka on osattu aloittaa ja lopettaa ajallaan kuten talvitemppelien rakentaminen – kunnon talvet nimittäin loppuivat. Virtaa kylillä riittää, äskettäin Pöljä sai Vuoden kylän arvonimen. Päivän päätteeksi Risto Lappalainen pudotteli lavalta rautaisannoksen ”täss Savon joukko tappeli”-historiaa.

Päätöspäivä meni keveiästi karjalais-savolaisen laulun ja runon merkeissä. Karjalaispoika Markku Pesonen ei ole syntynyt ”Karjalan kumbusil” vaan Savossa, mutta sitä kauniimmin hän niitä muistelee. Nilsiän pussihousumiesten kaiho ulottuu Tahkon rinteisiin. Vivahteensa savolaisuuteen kävivät tuomassa vapaaehtoiset Rauno Seppänen ja Vilho Laakkonen.

Murretorin leppoisasta menosta kuuluu ansio juontajille Seppo Konoselle ja Aapeli Rummukaiselle. Siinä vakka ja kansi ovat löytäneet toisensa ja soittopelinsä! Olosuhteetkin suosivat, sateesta ei tietoakaan. Torikansa teki kauppaa ja pysähteli nauttimaan kuulemastaan. Murremestari Irja Turusen avajaispäivän runo ”Kultainen Kuopio” oli ennustellut tunnelmaa, johon varapuheenjohtaja Tuula Ollilalla päätössanoissa oli helppo luvata jatkoa ensi kesänä.

Huumoriyhtye Mahottomilla on omat sovitukset ja instrumenteistakin osa itse tehtyjä.