Tämä on aatokeeninen ihtesä ja muijennii renttoottamisohjelmakokonaesuus. Toestan tämä on aatokeeninen ihtesä ja muijennii renttoottamisohjelmakokonaesuus, mihinkä on liäkkeen väkevöemiseks räpsäätetty sekkaan ripsaas hahmoterapijjoo ja ropsaos ransententtista syvvyysmietiskellyy. Tämän ohjelman avulla voet rentouttoo koko syykkisvyysillisen olevaesuutes varpaitten käristä takaraevoon. Ruppeehan pötköttämmään, ruppeehan pötköttämmään, kaekessa raahassa, laeskasti, raakeesti ja mielhyvvee lisseevästi. Ruppeehan retkottammaan, ruppeehan retkottammaan vuakatassoon, pitkin pittuuttas. Myllee ruhhoos vähän aekoo, jotta löyvvät sen aenutluatusen vaen sinulle itelles passoovan löhhöömislötkääksen. Ei piä ennee jännittee eikä hättäellä, mitä sitä turhoo hötkyilemmään, mitä sitä turhoo – ei passoo jännittee – ei passoo. Silimäluomessii suavat paenua iliman aekojaan kiinni ja luomiloetten alla silimämunat vuan hiljoo muljahtelloo. Kaekki iänet häepyy kaavemmas ja kaavemmas. Rassoo aaki korvanhörökkees ja seoroo vaen tämän muakisen ja miärätietosen iänen tarjoomia sukkestioeta, mitkä taekavoemallasa suatteloovat sinut suavuttammaan aenutkertasen aatuvaallisen taevaallisen pumpuljmasen onnellisuuven sylleilyn, missä vuan keijukaasten laalelut soep ja kaekuu. Pikkuhiljoo piäset yljmuallisen raahallisuuven verrattommaan olotillaan, köllöttelet rennon raakeena, rennon raakeena kuin kotosessa suonsilimäkkeessäsä perjuatteellisen vähäelleesesti iäneti märkänevä puhasrotusen mehtäsian ruato. Ruppee huiloomaan, ruppee huiloomaan oekein tosjtarkotuksella, luines, lihones ja läskines. Piannii ruhos lojjuu tääspaenollisen naatinnolllisuuven tyyneyvessä, missä mahassii suap kellottoo rupsuttoo suolinesa kaekkinesa ihanaesen makkeesti kuin maeto juustokulhossasa. Huokase parj erj kertoo paenavan raskaasti, jotta henkee salapoo ja selekärankoo russaatteloo. Voet vaevihkoo aestija, miten aatokeenisuus rassoo maksoo ja haemoo suotusalla vaekutuksellasa.
Haako henkee, haako happee, mitä hittaammin haakot henkee, sitä hittaammin syvämmessii pompottelloo ja mitähittaammin syvämmes pompottelloo, sitä hittaammin haakot happee. Jos meinoo syvämmes pompottelu liikoo hiastua tae meinoo lakata kokonasa pompottelemasta, niin haako kiireesti lissee happee, lissee happee. Haako yljnoppeuvella ja johan tuasiisa alakaa syvämmessii osottoo elämisen merkkilöetä. Ramasoo ja raakasoo, ramasoo ja raakasoo, laeskottaa naatinnollisesti. Jos meinoo ylen-miäränen naatiskelu käävä yljvoemaseks kestee, nii laakasevälleesä. Naati ja laakase, naati ja laakase. Jotta voesit varmistoo ihtes ja ruhos täävellisen rentouvven, pittää sinun kipinheittoo lukkuunottamatta tehä kaekenmoesia kiännöksiä ja viännöksiä, mutjautuksia ja kutjaotuksia. Jännitä kokkeeks oekeeta kättä ja löysee vasenta jalakoo. Jos meinoo oekeessa siäressä vettee suonta, out onnistununnna jo melekosen tyyvyttävästi.
Nyt voep olla, että out rentoutununna tae voep olla ettet ihan oukkaa. Suat lissee tehhoo laeskotuksen hytkeesees, kuhan toestelet hiljoo mielessäs seoroovoo ranssententtista mantroo. Muasta minnoon tullunna ja muahan minnoon mänevä – muasta minnoo tullunna ja muahan minnoon mänevä, jo tok jo tok. Tekköö hyvvee, hyvvee tekköö, johan vuan tekkööeetvarttia. Elä hillihe syvempöö tunne-mualimoos, vuan oo vuan aeto oma ihtes. Oekee immeenen, oma-perräenen olevaenen, aenova lajissasa. Kun out nyt piässynnä erroon kirreyvestä ja olos on vuan sillee ja lempee, sillee ja lempee. Ruppee uattelemmaan haaskoja ja kaaniita asijoeta. Elläyvy tääsinpalakein ja mielala nousoo että suhisoo. Uattele laavantaesaanoo ja kylypyvihtoo. Unelmoet, jotta makkoot saananlaateilla, kiuvas pihisöö ja hikvesj vuan kaenaloesta lorisoo. Syyvvä mutjuutat voe-sulloo, ryyppeet valakosipulviinapullosta maestuvaesia kullauksia kyytipoejaks, kelepoo olla, kelepoo. Uattele kaaniin pilivetöntä kesäpäevee muaseuvulla, kellit ilimavassa aetassa ja kahtelet rennon raakeesti kattolaatoja, missä yljpaenonen russakka rumineeroo hyökkäästaktiikkoo haatoen. Vierees on rätkäättänynnä ihtesä rähmällesä esjmerkillisen rento ajokoeran vouhake, mikä iliman ensimmäestäkää estoo piästelöö ja turrautteloo läskisoossin jätekuasuloeta.
Järveltä kuuluu aeron läeske ja lahekkeesta piisamin rutjakkeen loeske sen pyyvystellessä rupisammakon mötikkäetä. Keslikossa suhisoo, lumkpeenlehet lehattaa. Lounaestuulj puhaltelloo kärsääs sopusoentusija löyhääksiä likkeeseltä lehmälaetumelta. Haesoo tanakasti siltä iteltäsä, haesoo. Muanlähheinen ja viäristymätön on aestimualimas moninaesuus. Ulukohuussin suunnalta kuuluu hilipee losotus ja ropse, kun talon vartievaperräenen piika ähree siellä pissaas askareessasa. Renki puolestasa poallaalee riiaus-reessultasa vieläe niin maestissaa, että vieläe joka toesella askeleellasa pyllähtellöö ja tuiskahtelloo turvallesa ja hevoshuassa kääpi mahoton rytinä ja räeske, kun piämiärästäsä haerahtunu orivvenkula ajjaa takkoo vanahoo ruunankopukkoo, erreeksessä tietennii . Vuan oekeellapahan on poeka kuitennii, asijalla. Uattele luatupontikkoo ja naarishaavikkaeta, uattele vehnäpulloo ja kokkelpiimee, uattele kualjkiäryleitä. Out piannii itekkii pehmee ja taepusa, ku jaahelihataekinapötky kualinlehtikiäreessäsä ja navetan takkoo jiäp korviis soemaan taeteellinen maeskutus ja lutke, ku oekein emäsian köll sorkat ja kärsä kaakalossa lopettelloo ravihtevvoo suurustasa. Laeskottaa ja ramasoo, ramasoo ja laeskottaa. Out tääsin raakee ja rento, vaen raakee ja rento. Tämän jäläkeennii säelytät rennon ja uusija voemavaralloeta suaneen olotilas mahol-lisimman pitkään etteenniipäen. Out levännynnä ja rentoutununna, uutta käättövoemoo amentanunna. Päevä päevältä, vuos vuojelta mielialas senkun paranoo, että piässä suhisoo ja suoniloessa kohisoo. Kaekki männöö justiisa nii maeniosti, ku in oes männynnä muutenkaan. Tae aenakii melekein. Mikkää ei mäen paljookaa huonommin kuin oes männynnä mutuenkaan. Päevä päevältä aena vuan helepommin puota hupsahtelet aatokeeniseen aatualliseen olotillaan iliman että aena ehit ite ies huomoomaan. Toesilla vuan on tääs työ suaha sinut takaesin herreille Niin on naatintos syvvee ja niin on naatintos hyvvee. Jos alakaatuntua, jettä kohta meenoo rentouttoo, niin kahtele vilikkaasti alles lähinnä patjoo tae hetekata ja viskoo ruhos justiisa nurin kylellesä. Ei ou sillon aekoo aekeilla, ei ou. Kyllä kelepoo, jopa kelepoo tästä lähin sinunnii olla porskuttoo. Oot uus immeinen, oot tääsin uusi immeinen, täysin uusiutununna ja mantroo vuan hojet monta kertoo päevässä,.
Nyt suattaa joku aeheellisesti pelätä, ettei tästä taeja herätä ennee laesinkaan, vuan ee oo hätä tämän näkönen. Ei alakuunkaan. On tullunna aeka alakoo herräelemmään, palata takasin arkisen elämän mäekytykseen. Tietosuuven pallaattamiseks ruppeehan luettelemmaan numeroeta viijestäsaasta kolomestakymmenestäkuuvesta tasapäen, aena kolomoseen, kakkoseen ja ykköseen suakka. No niin, sieltähän sitä jo tullaannii. Kolome, kaks, yks ja out tääsin herreillä. Tääsin herreillä, tääsissä sielus ja ruumiis voemissa. No Sinun kohallashan se ei ou kovin paljoo, mutta kuitennii paremmin kuin ei mittää. Voet kiäriä aaki silimäluomes ja alakoo uuvestaan tiiraelemmaan mualiman männöö.Silimämunas suavat harittoo ja muljottoo entiseltä vähä-ällyiseltä vaekuttavvaan tappaasa, mutta ite tiijjät että muutos on alakanunna. Piilotajuntas jo ruaputtelloo essiin jalopeoroo ja oekeeta minnuuttaas, joka hyrree tae karjahtelloo, mille piälle millonnii sattuu. Ja sinä lähet kiipeemään menestyken rappuja kohti uuven onnen ilonkiljuntoo.
Tämän rentoottamisohjemakokonaesuuven uuttera käättö takkoo, alleviivoo ja mahollistaa, että piäset huippuloille ellet sitten satu puttoomaan. Vuan sittenpähän sitä onnii aekoo ja aehetta rentootuva. Joten siitä sitten vuan harjottammaan yöllä, uamulla ja iltasella. Perrään antamaton reeninki tekköö sinustakkii rentootustieteen maesterin. Että siitä sitten vuan harjottammaan!
Suatu Jyväskylästä seuramme jäseneltä Jorma Mönkköseltä, joka kertoo olevasa kuopiolaissyntyinen psykologi, elämän virrassa ajjaatunu Pönttövuoren viärälle puolelle.