SAVONKIELJ

Unto Eskelinen (Kallavesj-sävelmälle)

Savonkielj, savonkielj
sitä kuulla tekköö mielj:
het kun silimät uamuun aakii
kielenkannattii ne laakii
sutkaottammaan niin ja näen
sinne taekka tänne päen.

Kielet laolaa – totta kaet –
ei ne ossoo olla vaet:
älymmöllääkset luo illoo,
sekkaan soppii pientä pilloo,
makkee siitä suuhun jiä,
helepolla piäsöö piä.

Vennovvieras luulla voes
etton meillä huolet poes,
kun myö käävään leikinlaskuun,
vaekka tyhjät pessii taskuun.
Ei kaet tuossa järkee lie,
minnekähän vie se tie?
Savonkielj, savonkielj
siitä meihin mehhii mielj,
siitä voejjaan olla ylypee
kielessä kun suahaan kylypee,
kiitoksissa köllöttee,
ellee vuan ja höllöttee!