Napolin lahja Savolle, syntyperäinen italialainen murremestari Paco Nucci käänsi katsojien pään Kuopion murretorin avajaisissa torilavalla. Pää lattiassa, jalat laipiossa hän kertoili mikrofoniin miten tuli Savoon ja havainnostaan miten savon murretta viännetään.
Ei millään pahalla, se on savolainen puhevika. Yläleuka männöö vasemmalle, alaleuka oikeelle, ja niin joutuin ettei puhuja ite huomoo, selvitti mestari ja toimittautui lattialta pystyasentoon niin livakasti ettei sitäkään heti huomannut.
Paco Nuccin mielestä savon murteen oppimista edistää jos kävelee tuon tuostakin torin poikki, kuuntelee ihmisten juttuja ja rupeaa puheisiin.
Nilsiän pussihousukerho
Kuopion torilla tarjottiin kielkylpyä torstaista lauantaihin (21-23.7) Savon kielen seuran järjestämällä murretorilla. Kolmeen päivään sisältyi huumoria, puhetta ja musiikkia torilavalta. Kolmantena päivänä kylvetettiin yhteisesti karjalaisten kanssa, onhan karjalan kieltä ja murretta puhuttu Pohjois-Savossa seitsemän vuosikymmentä.
Joka päivä myös laulettiin yhteisesti Kallavesj-laulu, jonka virallinen satavuotispäivä on elokuussa.
Savon kielen seuran puheenjohtaja Seppo Kononen piirteli avaussanoissa savon murteen rajoja Imatralta Ranualle, Ilomantsista Evijärvelle ja uskoi niiden sisällä meidän toinen toistaan ymmärtävän. Vielä haaskempoo jos ei ihan kaikee ymmärräkään, hän tuumi.
Murremestari Hannakaisa Heikkinen lupasi murrepuheen hallitsevana Suomen mestarina valmentaa nykyistä mestaria ensi vuoden SM-kilpailuun. Eeva-Liisa Pennasella oli uutisia Kalmalahden kolmesta taistelusta, joista viimeisin on koskenut koulun rakentamista. Muutama virsun kitkaas tarvitaan ennen kuin koulu saadaan, oli hänen arvionsa. Avajaisten musiikkipuolesta vastasivat Aapeli Rummukainen ja Kuopion pelimannit.
Perjantaina lavalle noussut Nilsiän pussihousukerho lauloi mutta protestoi Esa Pakarisen säettä keskustas on tori Kuopion, onhan koilliskulmalta on tätä nykyä aika matka torille. Salme Harjusen kuvailun kohteena oli Säyneisen kylä, Tarja Krögerin Kuopion keskusta, muutaman kuukauden kuluttua yhtä ja samaa kaapuntia molemmat.
Anneli Lujanen, (oikealla) asuna feressi ja Pirjo Stranden sarafaani
Karjalais-savolaisen päivän juontajat Anneli Lujanen ja Pirjo Stranden toivat lavalle naisellista arvokkuutta puvuillaan. He olivat pukeutuneet feresiin ja sarafaaniin, jälkimmäisen luatija oli vasta eilisiltana ehtinyt purkaa hameesta harsinlangat.
Naiset sanoivat pagisevansa mummon karjaloa, jota he olivat opastunna koulussa ja välillä unohdunna, nyt eläkkeellä ruvenneet uudelleen muistelemaan. Somalta kuulosti vaikkei ihan kaikkea ellettynnä.
Pienen oppitunnin jälkeen jotakin osattiin. Persoonapronominit ovat minä, sinä, häi, myö, työ, hyö . Lauantai on suovattu, sunnuntai pyhäpäivä.
Viktor Jetsu, eläkkeellä oleva kanttori lauloi komeasti pajoja. Tunnettuun Laps olen kauniin Karjalan-lauluun hän on kääntänyt karjalankieliset sanat Vunukko olen tsoman Karjalan. Säestyksestä huolehti tanjalkalla Teuvo Leskinen.
Heinäahon näytelmäpiirin karkausvuoden sketsi
Päätöspäivän savolainen osuus oli Heinäahon näytelmäpiirin käsissä. Karkausvuoden vaaroista kertova sketsi on ohjelmistossa joka neljäs vuosi, joten ei pilata yllätystä juonta paljastamalla. Naurutakuulla sitä voisi mainostaa.
Eila Ollikainen