Iisalmelainen Aarno Kellberg (1932-2015) kirjoitti elinaikanaan monta kirjaa, nuortenkirjoja, romaaneja, näytelmiä ja kuunnelmia, ja tallensi niihin lukemattomia ihmiskohtaloita.
Monitoiminen kulttuuriyrittäjä Minna Kettunen julkaisi hänen elämäkertansa syyskuun 30. päivänä 2018. Kellbergille hyvinkin läheisessä paikassa, Iisalmen kulttuurikeskuksessa, oli häntä muistelemassa puolensataa lähiomaista ja ystävää.
Pirkko Kellberg (oikealla) ja Minna Kettunen ovat Aarno Kellbergin tärkeät ja läheiset naiset, toinen vaimona, toinen elämäkerran kirjoittajana.
Monitoiminen kulttuuriyrittäjä Minna Kettunen julkaisi hänen elämäkertansa syyskuun 30. päivänä 2018. Kellbergille hyvinkin läheisessä paikassa, Iisalmen kulttuurikeskuksessa, oli häntä muistelemassa puolensataa lähiomaista ja ystävää.
89-sivuinen Isän poika, tarinoita Aarno Kellbergistä, on nasakka ja mukavasti kuvitettu teos oman aikansa aitosavolaisesta kulttuurivaikuttajasta. Kettunen osoittaa, miten Keleperissä oli miestä moneen lähtöön. Opettajantoimensa ohessa hän ei ollut vain tuottelias kirjailija, vaan myös taitava taidemaalari, innokas metsästäjä, ahkera yhdistysihminen, harras luonnonystävä ja uuttera metsienhoitaja.
Sekin pitää muistaa, että reheväkielisenä ja samalla myös tietäväisenä miehenä Aarno Kellberg oli yksi aikansa suosituimmista puhetyöläisistä. Erityisesti kotiseutunsa Iisalmen historiasta ja merkkihenkilöistä hänellä riitti juttuja loputtomiin.
Ruotsinkielisestä sukunimestään huolimatta Keleperi oli aito savolainen seitsemännessä polvessa. Kantaisä oli tullut Iisalmelle ns. pikkuvihan aikaan 1740-luvun alussa Ruotsin armeijan sotamiehenä. Sodan päätyttyä hän jäi ruotusotamieheksi Iisalmeen ja avioitui paikallisen savolaistytön kanssa. Suvun miehet jatkoivat ruotusotamiesperinnettä usean sukupolven ajan.
Myöhemmin Kellbergin suku opittiin tuntemaan kauppiaina, mutta yksi Isän poika -teoksen kiintoisista tarinoista on, että jo Aarnon Eino-isällä oli hyvin vankat kirjalliset taipumukset. Omista kansalaissodan ajan kokemuksistaan hän kirjoitti kertomuksen nimellä Kylä kapinan rajalla, jota ei kuitenkaan koskaan julkaistu. Teksti oli niin vaikuttavaa, että kirjailija Olavi Siippainen oli käsikirjoituksen luettuaan kehottanut kirjailijaksi mielivää Aarnoa ottamaan oppia isästään.
Savon kielen seura oli yksi niistä yhdistyksissä, joissa Aarno Kellbergillä oli iso merkitys. Hän oli perustamassa seuraa vuonna 1982 ja toimi vuosia varapuheenjohtajana. Yhdessä puheenjohtaja Osmo Hännisen ja kotiseutuneuvos Unto Eskelisen kanssa hän antoi seuralle äänen ja kasvot ja oli näin edesauttamassa sitä Suomen murteitten ylösnousua, joka 1980-luvulla käynnistyi.
Suuret kustantamot eivät tänään juuri ole halukkaita julkaisemaan omien kirjailijoittensa elämäkertoja, olivat nämä elinaikanaan miten suosittuja tahansa. Minna Kettuselle Isän pojan kirjoittaminen oli sydämen asia, ja näin hän päätyi myös julkaisemaan teoksen oman Väärnin pappila -yhtiönsä kautta. Sieltä kirjaa voi myös tiedustella vaikkapa sähköpostiosoitteen www.vaarninpappila.fi:n välityksellä.
Seppo Kononen